Itä kohtaa lännen mielisuunnitelmaa toteuttamassa 2010 2013

Johdanto

Case-pohjaisen koulutusmallin kehittämistyön taustalla on ollut työelämän tarpeet osaamisen vahvistamisen lähtökohtana. Salon kaupungin terveyspalvelut ja Turun Ammattikorkeakoulun Salon yksikkö ovat tehneet yhdessä pitkäjänteistä kehittämistyötä terveydenhuollon alalla. Kiinteä yhteistyö on tarjonnut myös opiskelijoille mahdollisuuden olla mukana työelämän kehittämisessä jo opiskeluvaiheessa niin yhteisessä oppimisympäristössä kuin opinnäytetöiden muodossa. Erityisestä Edistävään mielenterveystyön ja sen opettamisen edistäminen Salon seudulla -hankkeessa 2008–2010 (Leino ym. 2011) kehitettyä mallia kehitettiin edelleen Länsi 2012 -hankkeessa.
Lähtökohtana Länsi 2012 -hankkeessa oli henkilökunnan osaamisen vahvistaminen. Koulutus ja työelämä liittyvät kiinteästi toinen toisiinsa. Työelämän tullessa yhä monimutkaisemmaksi tarvitaan yksilöasiantuntijuuden kehittymistä yhteisöasiantuntijuudeksi. Työntekijältä vaaditaan työelämässä entistä enemmän tiedon käsittelyn, tiimityön ja ongelman ratkaisun taitoja. Uusia toimintatapoja on kehitettävä jatkuvasti sekä uuden tiedon omaksuminen on jatkuvaa. Case-toimintamallin viitekehykseksi valittiin ongelmaperustaisen oppimisen (Problem Based Learning) ideologia. PBL antaa valmiuksia reflektiiviseen ja kriittiseen ajatteluun sekä lisää tiedollisia oppimisvalmiuksia. PBL tukee vuorovaikutus- ja tiimityöskentelytaitoja, ohjaa yhteisvastuullisuuteen ja tieteelliseen ajatteluun. PBL on myös yksi keino pienentää kuilua koulutuksen ja työelämän välillä (Poikela & Poikela, 2005).

Mielenterveys- ja päihdetyön opettamisen haasteet Salon seudulla

Salon seudulla on tehty määrätietoista työtä mielenterveys- ja päihdepalvelujen kehittämiseksi. Toimintaan on sisällytetty mielenterveys- ja päihdetyön osaamisen vahvistaminen kaikilla toimialoilla, joissa asiakkaita kohdataan. Salon suuren kuntaliitoksen seurauksena tapahtuneet muutokset palvelurakenteissa ovat vaatineet työntekijöiltä sopeutumista, töiden yhteensovittamista sekä uusien yhteisyökumppaneiden kanssa toimimista. Uusien toimintatapojen ja -mallien kehittäminen vaatii ajantasaista tietoa sekä mielenterveyteen että päihteidenkäyttöön liittyvistä asioista. Pitkäjänteinen kehittämistyö on tuottanut tulosta ja muuttanut toimintakäytäntöjä Salossa.

Länsi 2012- hankkeen Salon pilotin yhtenä tavoitteena on työntekijöiden osaamisen vahvistaminen työelämässä kehittämällä edelleen case-työpajatoimintamallia. Osa kehittämishanketta oli luoda työelämään integroitu toimintamalli yhteistyössä oppilaitoksen kanssa ja juurruttaa case- toimintamalli oppimisalustaksi työelämään apuna PBL-ideologia. Tavoitteena oli saada malli juurrutettua konkreettisesti osaksi organisaation työskentelyä sekä tiimien toimintaa. Haasteena nähtiin asiakaslähtöisten tapausten, oppimiseen liittyvän viitekehyksen sekä yli sektorirajojen tapahtuvana toiminnan yhtäaikainen huomioiminen. Poikela & Poikelan (2005) mukaan opittavalle sisällölle saavutetaan parempi käyttöarvo, kun oppiminen tapahtuu ratkomalla tosielämän ongelmia.

Toimintaympäristö

Case-työpajoihin osallistuivat Salon kaupungin sosiaali- ja terveystoimen työntekijät. Lisäksi opetustoimen, varhaiskasvatuksen, lastensuojelun sekä nuorisotoimen työntekijät olivat hankkeen ydinjoukkoa. Kohderyhmänä olivat myös kolmannen sektorin edustajat. Eri järjestöjen mukana olo pyrittiin huomioimaan kattavasti. A-klinikalta sekä ehkäisevästä päihdetyöstä oli edustus jokaisessa case-työpajassa. Lisäksi case-työpajoihin osallistui kaksi Turun ammattikorkeakoulun lehtoria sekä terveydenhuollon opiskelijoita.
Kehittämishankkeen organisaatio muodostui ohjausryhmästä, projektiryhmästä sekä ikäryhmittäin kokoontuvista case-työpajoista. Jokaiselle työryhmälle oli määritelty oma rooli. Mukanaolo kehittämishankkeessa auttaa asian jalkauttamista työelämään koska yhteinen toimintatapa edesauttaa toimimaan asiakkaan näkökulmasta tehokkaammin.
Case-malli pienryhmätyömenetelmänä

Tapausopetus on menetelmä, missä ”oppijat” käsittelevät annettua esimerkkitapausta. Tapaukseen sovelletaan joko kokemusten kautta ja/tai koulutuksen kautta opittujen asioiden antamia valmiuksia. Tapausesimerkki vastaa mahdollisimman hyvin todellista tilannetta ja asioita tarkastellaan monelta eri kannalta (Kupias, 2003). Tapausopetusta on laajennettu ja syvennetty case-työpajoissa ongelmaperusteisen oppimisen lähtökohdaksi. Kehittämishankkeen keskeisenä menetelmänä on ollut ongelmaperustainen voimavarasuuntautunut osaamisen kehittäminen.

Casen valmistaminen

Tapausesimerkki edellyttää määrätietoista ennakkovalmistelua. Tapausesimerkin tulee olla todenmukainen ja riittävän haasteellinen työryhmälle kuitenkin opetustavoitteita tukeva. Tapaus esitetään kirjoitetussa muodossa, muita esittämismuotoja ovat kuvanauhat, näytelmät jne. Tapauksen tulee sisältää riittävästi tietoa ratkaisun pohjaksi, selkeitä, ristiriitaisia tosiasioita hämmentämään ja haastamaan opiskelijoita monipuoliseen oppimiskokemukseen (Kupias, 2003).
Case-esimerkki on valmisteltu yhteistyössä Turun ammattikorkeakoulun Salon yksikön hoitotyön lehtorien sekä työelämän asiantuntijan kanssa. Casen mallinnuksen jälkeen on rakennettu koulutuksellinen kokonaisuus ja kutsuttu moniammatilliseen työryhmään jäseniä eri ammattiryhmistä. Tavoitteena on ollut lisätä työntekijöiden välistä verkostoitumista saman tematiikan ympärille. Taustalla on lisäksi ajatus oppimisen ongelmakeskeisyydestä sekä sosiaalisesta vuorovaikutuksesta, jota voidaan rakentaa oppimisympäristöksi työelämään tarpeisiin. Työelämässä tapahtuvaa case-työpaja toiminta vaatii vastuuhenkilön, joka huolehtii ryhmän kokoonpanosta sekä koollekutsumisesta. Lisäksi työntekijällä pitää olla asiantuntemus menetelmän käytöstä sekä ongelmaperusteisen oppimisen menetelmiin. Tapausopetusta voidaan laajentaa, syventää ja suunnata ongelmalähtöistä oppimista kohti.

Lisäksi on pyritty yhteistoiminnalliseen oppimiseen pienryhmätyöskentelyn kautta. Tähän toimintamalliin kytkeytyy vahva koulutuksellinen osuus, joka nousee ryhmässä nostettujen asioiden kautta. Yhteistoiminnallinen oppiminen ei ole oppimismenetelmä vaan tapa ajatella asioita. Aikuisten oppimisessa käytetään usein yhteistoiminnallisia menetelmiä, koska tällöin voidaan hyödyntää heidän kokemustietoa. Kukin ryhmän jäsenistä on vastuullinen työskentelystä. Yhteistoiminnallisella oppimisella nähdään monia etuja kuten ryhmässä opiskelun tehokkuus, opitaan työskentelemään erilaisissa ryhmissä erilaisten ihmisten kanssa. (Kupias, 2003)

Case-esimerkki antaa kuvan siitä, minkälaisia asioita koulutuksessa on käsitelty:

”Seppo ja Marja ovat olleet naimisissa 10 vuotta. Heillä on 8- ja 3-vuotiaat lapset. Syksyllä Seppo jäi työttömäksi ja Marja työskentelee vuorotyössä vanhustenhuollossa. Seppo on juonut alkoholia päivittäin työttömäksi jäätyään ja tämä aiheuttaa jatkuvia riitoja perheessä. Viime aikoina puolisoiden riitely on muuttunut vakavammaksi ja naapurit ovat hälyttäneet pari kertaa poliisin riitaa selvittämään. Tiina on 8 -vuotias koululainen, hänen painonsa on laskenut viime vuodesta ja Tiina valittaa vatsavaivoja, joiden takia hän on ollut paljon poissa koulusta. Päiväkodista on oltu vanhempiin yhteydessä 3-vuotiaan Heikin levottomuuden johdosta.”