Itä kohtaa lännen mielisuunnitelmaa toteuttamassa 2010 2013

Pakka-toiminta Porin seudulla
Porin seudulla Pakka-toimintamallin mukaista ehkäisevää päihdetyötä käynnisteltiin vuonna 2010 Länsi 2012 -hankkeessa Kaste-rahoituksen turvin. Porin seudulta puuttuivat ehkäisevän päihdetyön koordinaatio ja yhteiset suunnitelmalliset toimintatavat. Irrallisia ehkäisevän päihdetyön toimintoja ja toimijoita alueella oli mutta yhteistyö ja konkreettinen yhdessä tekeminen puuttuivat. Ehkäisevän päihdetyön rakenteita ei ollut eikä työn toteuttajilla ollut yhteistä näkemystä työn sisällöistä. Myöskään yhteistyötä alkoholielinkeinon kanssa ei ollut. Päihdehaittojen ehkäisylle oli kuitenkin tarvetta ja tilausta. (Ilvonen 2011.)

Porin Pakka-hankkeessa on yksi kokoaikainen työntekijä. Porin seudulla Pakka-toiminta käynnistettiin THL:n toimintamalliin tutustumalla ja alkuperäisen Pakka-hankkeen työntekijöitä konsultoimalla. Porissa Pakka-toimintamalli on tapa toteuttaa ehkäisevää päihdetyötä. Se on kokonaisuus, jossa keskitytään sekä positiivisen tiedon ja asenteiden kasvattamiseen, että yhteisön vaikutusmekanismien hyödyntämiseen. Tavoitteena on ollut vahvistaa tietoa, arvoja ja normeja, joilla voidaan luoda mahdollisuudet vastuulliselle alkoholipolitiikalle. Vastuullinen alkoholipolitiikka huomioi sekä alkoholin kysynnän että tarjonnan.

Porin Pakka -hankkeen kokonaisuutta ohjaa ohjausryhmä, joka oli koottu jo ennen hankkeen alkua. Ohjausryhmässä on edustus perusturvan johdosta, psykososiaalisista palveluista, poliisista, aluehallinnosta, mediasta, ravintolan ja kaupan aloilta, Alkosta, sairaanhoitopiiristä, koulutuksen eri tasoilta ja asukas- ja vanhempainyhdistyksistä. Hankkeella on myös kaksi asiantuntijatyöryhmää, Pakka-toimintamallin mukaisesti tarjontatyöryhmä ja kysyntätyöryhmä.
Tarjontatyöryhmä koostuu paikallisista vähittäiskaupan, Alkon, ravintolan, hotelli- ja ravintola-alan oppilaitoksen, poliisin, AVI:n (alkoholitarkastaja) ja ammattiyhdistyksen edustajista. Heidän asiantuntijuuttaan tarvitaan suunniteltaessa ehkäisevän päihdetyön menetelmiä erityisesti elinkeinon puolelle. Pääteemoina työryhmän työskentelyssä on vastuullinen myynti ja anniskelu sekä elinkeinon harjoittajien sitouttaminen vastuulliseen myyntiin ja anniskeluun.
Kysyntätyöryhmä muodostuu ehkäisevän päihdetyön toimijoista Porissa. Edustettuina ovat äitiys- ja lastenneuvola, avoterveydenhuolto, sosiaalityö ja lastensuojelu, koulutoimi, ikäihmisten palvelut, suun terveydenhuolto, a-klinikka, pelastuslaitos, poliisi, seurakunta, vapaa-aikatoimi ja sosiaalipäivystys. Kysyntätyöryhmän työskentelyn pääteemana on päihdehaittojen vähentäminen ja päihteiden kysynnän ehkäisy.

Pakka-hankkeen työntekijä on mukana kaikissa työryhmissä ja koordinoi toiminnan kokonaisuutta. Porin Pakka-toiminnalle on luotu oma, sen visuaalisuutta ja tunnettavuutta vahvistava ilme. Ehkäisevän päihdetyön yhteisen ilmeen näkyminen paikallisesti vähittäiskaupoissa, ravintoloissa, kouluilla, virastoissa ja esimerkiksi takseissa on vahvistanut yhteisövaikutusta. Porin Pakassa luotu ilme on otettu hyvin vastaan myös muualla, se onkin levinnyt jo yli 40 paikkakunnalle ympäri Suomen.

Tässä kuvien paikka (kuvat erikseen lähetettävä liitteinä ja poistettava tästä dokumentista)
Pakka-hankkeen toteuttama ehkäisevä päihdetyö on ollut tavoitteellista ja osallistavaa. Alkoholielinkeinon, viranomaisten, nuorten ja nuorten vanhempien mukana olo on keskeistä. Paikallisena monialaisena yhteistyönä on toteutettu muun muassa:

• 
  alkoholin ostokokeita Porin perusturvan yhteistoiminta-alueella
  
• 
  asiakasarviointeja Porin alueen ravintoloissa
  
• 
  kesäterassiarviointeja
  
• 
  tehostettua moniviranomaisvalvontaa
  
• 
  alkoholielinkeinon ja viranomaisten yhteistyöfoorumeita
  
• 
  elinkeinon toimijoiden vastuullisuutta vahvistavia koulutuksia
  
• 
  ehkäisevän päihdetyön yhteistyötä oppilaitosten ja muiden toimijoiden kanssa
  
• 
  ehkäisevän päihdetyön -viikon ohjelmaa
  
• 
  päihdeaiheisia, asenteita ja tietoisuutta kartoittavia kansalaiskyselyitä
  
• 
  päihdekasvatustunteja ja päihdeaiheisia vanhempainiltoja ylä- ja alakouluissa
  
• 
  päihdehaitoista tiedottavia kampanjoita ja materiaalia
  
• 
  päihdeaiheisia yleisötilaisuuksia
  
• 
  aktiivista tiedottamista paikallismediassa
  
• 
  keskusteluja ja kohtaamisia.
  

Ehkäisevän päihdetyön toimintojen suunnitelmallisesta kehittämisestä ja erityisesti monialaisen yhteistyön syntymisestä konkreettisena todisteena ovat hankkeen aikana käyttöön otetut uudet toimintatavat ja ehkäisevän päihdetyön näkyväksi tuleminen.

Pakka-toiminta ei ole Porin seudulla ehkäisevän päihdetyön pika-apu, vaan vähitellen yhteisökulttuuria ja yhteisön vastuuta kasvattava koordinoidun monialaisen yhteistyön kokonaisuus. Pakka-toiminnan kautta on rakennettu uutta organisaatiota eli ehkäisevän päihdetyön kokonaisuutta. Pakka-toimintamallia on Porin perusturvan yhteistoiminta-alueella toteutettu vuodesta 2010 Kaste-hankerahoituksella. Tavoitteena on kuitenkin alusta alkaen ollut rakentaa pysyvää ehkäisevän päihdetyön rakennetta. Maaliskuussa 2013 Porin yhteistoiminta-alueen perusturvalautakunta teki päätöksen ehkäisevän päihde- ja mielenterveystyön koordinaattorin toimen perustamisesta 1.10.2013 alkaen. Näin hankerahoituksella käynnistetyt toimet saavat jatkoa eli ehkäisevän päihde- ja mielenterveystyön koordinoitu tekeminen ja kehittäminen voivat Porin seudulla jatkua.

Länsi 2013 -hankkeen alueella on Pakka-toimintamallin mukaisia toimintoja käynnistelty myös Vakka-Suomen alueella sekä Raision ja Naantalin kaupunkien yhteistyönä. Näillä seuduilla toiminnat ovat vielä alkutekijöissä mutta toimintojen käynnistämiseen on panostettu ja yhteistyötä alkoholielinkeinon kanssa on synnytelty. Salon seudulla Pakka-mallin mukaisia toimintoja on toteutettu jo vuosien ajan ja esimerkiksi alkoholin välittämistä vastaan on kampanjoitu moniammatillisesti.

Pakka-toimintamallin levinneisyys

Vuosina 2008–2011 Pakka-toimintamalli levisi Suomessa laajasti. Tänä päivänä se tunnetaan pääkaupunkiseudulta Ouluun ulottuvalla alueella. Noin 1,8 miljoonaa suomalaista asuu alueella, missä mallia toteutetaan. Pakka-toimintamallia on toteutettu kärkitoimija-alueilla;

1. 
   Pääkaupunkiseutu
   
2. 
   Kanta-Päijät-Häme ja Etelä-Karjala
   
3. 
   Keski-Suomi, Satakunta, Pohjanmaa, Turun seutu
   
4. 
   Oulun seutu.
   

Itä-Suomeen ja Lappiin sitä parhaillaan implementoidaan. Tutkijoiden tietoinen päätös sallia toimintamallin leviäminen jo tutkimusvaiheessa oli hyvin viisasta sen tunnetuksi tekemisen kannalta. Levittämistyön toteutuksesta vastasivat ensi vaiheessa Pakka-hankkeen pilottiseutujen koordinaattorit ja lääninhallitusten alkoholihallinnon tarkastajat. Pakka-toimintamallia toteuttaneet kärkitoimija-alueet verkottuivat myös valtakunnallisesti melko nopeasti. Kokemukset toimintamallin soveltuvuudesta erityyppisille alueille ovat osoittautuneet odotettua positiivisemmiksi. Pakka-toimintamallin etuna on sen selkeys ja siirrettävyys. Leviämisen onnistumiseen ovat vaikuttaneet erityisesti mediatyö, yhteisöpreventiivinen toimintapa, ehkäisevän päihdetyön kattavat toimijaverkostot sekä Kaste-hankkeiden tarjoama yhteistyö ja resurssit. (Tamminen 2012.)
Poliitikot ja päätöksentekijät vastaanottavat tietoa mieluummin yksinkertaistetussa ja tiivistetyssä muodossa median kautta kuin perehtyvät tieteellisiin raportteihin (Tirronen 2010). Pakka-mallissa paikallisen alkoholihaittoja koskevan tutkimustiedon ja paikallisten toimenpiteiden uutisointi ovat olleet oleellinen osa mallin tuloksekasta toimintaa (Holmila ym. 2009). Englanninkielisissä maissa tämän kaltaisesta työskentelytavasta käytetään käsitettä ”media advocacy” (Holder ym. 1997; Casswell, 2000).
Pakka-koordinaattorien työ ja tuki käynnistysvaiheessa on tärkeää
Pakka-toimintamallin kuntatason työtä on edesauttanut ratkaisevasti Alkoholiohjelmakaudella 2008–2011 rakennettu aluekoordinaattoriverkosto. Aluekoordinaattorit on sijoitettu aluehallintovirastoon jokaisella kuudella aluehallintoalueellamme. Aluekoordinaattorien panos tiedon jakamisessa ja seutujen toiminnan käynnistämisen tukemisessa on ollut tärkeä. Käyttöönottoa on helpottanut myös kaikille avoin verkkotyökalupakki THL:n Neuvoa-antavat
-teemapalvelussa (http:/www.thl.fi/neuvoa-antavat).
Kun poliittiset päättäjät ja viranhaltijat tekevät virallisen päätöksen Pakka-toiminnan aloittamisesta kunnassa, tarvitaan toiminnan käynnistämiseen palkattu, paikalliset olot tunteva koordinaattori. Tärkeää aloittelevalle kuntakoordinaattorille on ollut muilla Pakka-seuduilla jo toimivien kokeneiden koordinaattoreiden apu. Käytännössä malli on siirtynyt alueelta toiselle Pakassa aiemmin toimineiden innostuneiden koordinaattoreiden mestari-kisälli -tyyppisen ohjauksen ja tuen voimin. Perehdyttäminen työmenetelmiin on tapahtunut käytännössä sähköpostein, puhelimitse, luennoin ja toistuvin konsultointikäynnein. Pakka-seuduilla kehitetyt koulutuspaketit ja niitä toteuttaneet kouluttajat, kirje- ja kampanja-aineistot, ostokoe- ja arviointimenetelmät, sekä muu tarvittava materiaali, ovat olleet valmiina sovellettavaksi ja käytettäväksi.
Toimintamallista on pidetty vuosina 2004–2012 lukuisia seminaariesitelmiä useissa isoissa kansallisissa tapahtumissa: Sisäisen turvallisuuden päivillä, TERVE-SOS -messuilla, Valtakunnallisilla Päihde- ja mielenterveyspäivillä sekä Kuntamarkkinoilla. Mallin leviämisen myötä on muodostunut 20–30 Pakka-työntekijän kehittäjäverkosto, jota THL:n Alkoholiohjelma on loppuvuodesta 2010 lähtien virallisesti tukenut ja ohjannut.

Kirjallisuutta
Casswell, Sally 2000: Decade on Community Action Research. Substance Use & Misuase (2000): 35 (12), 66–74.
Holder, Harold 1998: Alcohol and the Community: A Systems Approach to Prevention. Cambridge: Cambridge University Press.

Holmila, Marja & Warpenius, Katariina & Warsell, Leena & Kesänen, Minna & Tamminen, Irmeli 2009 : Paikallinen alkoholipolitiikka. Pakka-hankkeen loppuraportti, THL Raportti 5/ 2009. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Holmila, Marja & Warpenius Katariina 2012: Vaikuttavuusnäyttö ja paikallinen alkoholihaittojen ehkäisy. Teoksessa Sakari Hänninen – Maijaliisa Junnila 2012 (toim.): Vaikuttavatko politiikkatoimet? Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Juvenes Print: Tampere.
Ilvonen, Sari 2011: Terveyden edistämien alkoholihaittoja vähentämällä, Ehkäisevä päihdetyö Porin seudulla. Diak Länsi, Theseus-verkkokirjasto. Saatavilla internetistä osoitteesta: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112815834
Pakka-toimintamalli paikallisten alkoholihaittojen ehkäisyyn -verkkoaineisto. Saatavilla internetistä osoitteesta: http://www.thl.fi/fi FI/web/neuvoa-antavat-fi/pakka-toimintamalli
Tamminen, Irmeli 2012: Pakka-toimintamallin toteutus ja hyvät käytännöt. THL verkkojulkaisu 2012, 4–6. STM. 2/2012. Saatavilla internetistä osoitteesta: http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/4f426748-dbfb-4658-b5e1-0095224e7e22
Tirronen, Riitta 2010: Tiedeviestintä osana tutkimuksen vaikuttavuutta. Yhteiskuntapolitiikka 4 /2010, 452–455.

Treno, Adrew & Holder, Harold 2004: Prevention at the Local Level. In Heather, N. and Stockwell, T. (eds.) The Essential Handbook of Treatment and Prevention of Alcohol Problems. The Atrium, Southern Gate, Chichester, West Sussex: John Wiley & Sons, Ltd.

2.7 Varhaista puuttumista Lännessä
Kansalliset ja paikalliset strategiat painottavat ehkäisevän työn lisäämistä ja ehkäisevä työ on aina halvempaa kuin pitkälle edenneiden ongelmien korjaaminen. Nuorten päihteidenkäyttö on valtakunnallinen ongelma ja yhä nuorempana tehdään ensimmäisiä päihdekokeiluja. Varhaiseen puuttumiseen on kehitetty toimintamalleja, jotka ovat otettavissa käyttöön kunnissa. Kaarinassa on vuodesta 2004 ollut käytössä Valomerkki-toimintamalli, jossa nuorten päihteidenkäyttöön puututaan moniammatillisesti ja miltei välittömästi kiinni jäämisen jälkeen. Omin jaloin Ehkäisevän Lastensuojelun Menetelmä© on lähtöisin Lohjan kaupungin erityisnuorisotyössä vuodesta 2007 käytössä olleesta yksilötyöskentelyn muodosta. Menetelmää on kehitetty Omin jaloin -hankkeen aikana 2009–2011 ja sen käyttöön on koulutettu nuorten kanssa työskenteleviä ammattilaisia useilla eri paikkakunnilla. Omin Jaloin
-toimintamallissa nuoren päihteidenkäyttöön ja kokonaisvaltaisemmin elämänhallinnallisiin asioihin pureudutaan useamman tapaamiskerran aikana. Kuvaamme tässä artikkelissa varhaisen puuttumisen toimintamalleja kolmessa erilaisessa ympäristössä. Kuvaukset ovat samalla esimerkkejä siitä, että toimintamallit eivät sellaisenaan siirry paikkakunnalta toiselle, vaan ne muotoutuvat paikallisen palvelurakenteen ja yhteistyömallien mukaisiksi.
2.7.1 Varhainen puuttuminen Porin seudulla

Projektityöntekijä Sari Ilvonen, Pori, Länsi -hankkeiden Porin pilotin Pakka-hanke
Varhainen puuttuminen nuorten päihteidenkäyttöön

Porin seudulla on kehitetty varhaisen puuttumisen malleja nuorten päihteidenkäyttöön. Länsi 2012 ja 2013

-hankkeiden aikana on kehitetty ja käyttöön otettu malli nuorten päihteidenkäytön varhaiseen puuttumiseen sekä virka-ajan ulkopuolinen nuorten pariin jalkautuva nuorisopäivystys- toiminta. Porissa päätettiin ottaa muista toimijoista mallia ja hyödyntää valmiita toimintamalleja. Porin varhaisen puuttumisen mallissa havaittiin hyväksi kahden olemassa olevan toimintamallin samanaikainen käyttöönotto ja yhteen sovittaminen. Porin mallissa on tavoitteena puuttua nuoren päihteidenkäyttöön ennen kuin se muodostuu ongelmaksi. Tavoitteena on myös vaikuttaa nuoren omiin päihteidenkäyttöasenteisiin ja vahvistaa huoltajien kielteistä suhtautumista alaikäisen päihteidenkäyttöä kohtaan. Kohderyhmänä ovat ne alaikäiset, jotka eivät ole lastensuojelun asiakkaita ja ovat ensimmäistä kertaa tekemisissä viranomaisten kanssa päihteisiin liittyvissä asioissa. Perusteita toiminnalle löytyy esimerkiksi lastensuojelulaista.

Porin varhaisen puuttumisen mallissa avainasemassa on viranomainen, useimmin poliisi, joka puuttuu nuoren päihteidenkäyttöön, päihteiden hallussapitoon tai päihtymystilaan. Nuoren päihteidenkäyttöön voi puuttua ja mallin käynnistäjänä voi toimia myös esimerkiksi pelastusviranomaiset, sairaalan päivystyksen henkilökunta tai koulun henkilöstö. Kaikista näistä nuoren tai lapsen päihteidenkäyttöön liittyvistä huomioista tehdään lastensuojeluilmoitus, joko virka-aikaisen lastensuojelun päivystykseen tai Satakunnan sosiaalipäivystykseen. Lastensuojeluviranomaiset ohjaavat harkintansa mukaan lapset ja nuoret varhaisen puuttumisen toimintamallin koordinaattorille, joka sopii keskusteluajat nuorten huoltajien ja varhaisen puuttumisen tiimiin kuuluvien työntekijöiden kanssa.

Porin seudulla varhaisen puuttumisen mallia koordinoi psykososiaalisten palveluiden työntekijä ja työntekijätiimiin kuuluu ammattilaisia Porin kaupungin lastensuojelusta, nuorisotyöstä, psykososiaalisista palveluista, opiskelijaterveydenhuollosta ja vammaispalveluista. Uutta työntekijäresurssia ei tarvita mallin käynnistämisessä ja toteuttamisessa vaan ajatuksena on varhaisen puuttumisen kuuluminen ammattilaisen omaan työnkuvaan. Varhaisen puuttumisen mallin työntekijät kokoontuvat muutamia kertoja vuodessa jakamaan kokemuksia ja linjaamaan toimintaa.

Valomerkki-keskustelut pyritään järjestämään viikon sisällä lastensuojeluilmoituksen saapumisesta. Keskusteluun kutsutaan nuori ja hänen huoltajansa ja keskusteluun osallistuu kaksi työntekijää. Keskustelussa nuori kertoo tapahtuneesta omin sanoin ja myös huoltajat saavat mahdollisuuden osallistua keskusteluun ja kommentoida nuoren vastauksia.

Valomerkki-keskustelun jälkeen työntekijät arvioivat huolen asteen ja voivat ohjata nuoren jatkamaan Omin Jaloin -toiminnassa toisen Valomerkki-keskusteluun osallistuneen työntekijän kanssa. Nuoren ja huoltajien kanssa on mahdollista kartoittaa myös muita mahdollisia nuorelle tarpeellisia palveluita tai esimerkiksi harrastusmahdollisuuksia. Suuren huolen ollessa läsnä nuoresta tehdään lastensuojeluilmoitus ja asian käsittely siirtyy pois varhaisen puuttumisen mallista. Usein jo Valomerkki-keskustelu on riittävä väliintulo ja huoltajat rohkaistuvat jatkossa ottamaan päihdeasiat puheeksi ja puuttuvat herkemmin nuoren toimintaan.

Valomerkki-keskusteluihin osallistuneiden nuorten ja huoltajien palaute keskustelusta on ollut pääosin erittäin positiivista. Huoltajat ovat kiitelleet sitä, että asioihin tartutaan ja he saavat tukea ja apua kasvatustehtävässään. Myös nuoret ovat kokeneet keskustelut mielekkäiksi. Alkujännityksen jälkeen keskustelua on syntynyt ja usein nuoret ovat itsekin kyseenalaistaneet nuorten päihdekulttuurin lieveilmiöitä.

Ensimmäisen toimintavuoden aikana varhaisen puuttumisen mallissa on ollut mukana 103 nuorta. Malliin ohjautuneet nuoret ovat olleet iältään 12 - 17 -vuotiaita. Tyttöjä on ollut hieman enemmän kuin poikia ja suurin ikäryhmä on ollut 15 - 16 -vuotiaat. Tytöt ovat olleet poikia nuorempia ohjautuessaan varhaisen puuttumisen malliin. Malliin ohjatuista 103 nuoresta Omin Jaloin -toimintaan on ohjattu kahdeksan nuorta ja kahdeksasta nuoresta on tehty lastensuojeluilmoitus. Myös muihin palveluihin, kuten nuorten vastaanottoon on ohjattu nuoria. Eli valtaosalle keskusteluun osallistuneista Valomerkki-keskustelu on ollut riittävä interventio, mutta kaikkiin on kuitenkin puututtu ja asia on nostettu pöydälle.

Nuorisopäivystys

Nuorisopäivystys-toiminta syntyi tarpeesta. Porissa oli vuoden 2009 lopulla lopetettu nuorten selviämisasema, jonka käyntimäärät olivat tippuneet lähes nollaan 1990-luvun suurien kävijämäärien jälkeen. Palvelu ei enää vastannut tarpeeseen. Nuorten selviämisasemaa lopetettaessa oli selkeää, että jotain ajantasaista kehitetään sen tilalle. Työryhmä kartoitti eri mahdollisuuksia ja monen mutkan kautta päädyttiin jalkautuvaan virka-ajan ulkopuoliseen liikkuvaan työmalliin, joka menee sinne missä nuoret jo valmiiksi ovat. Varhaisessa vaiheessa yhteistyöpyyntö tuli paikalliselta 24/7 avoinna olevalta liikenneasemalta, jonka nuoret ovat ottaneet olohuoneekseen. Vuoden 2011 alussa aloitettiin Porin kaupungin nuorisopäivystys. Päivystäjinä toimii 6 kaupungin työntekijää, lastensuojelusta, sovittelutoimistosta ja psykososiaalisista palveluista.

Nuorisopäivystys toimii pääsääntöisesti joka toinen viikonloppu noin kello 19 - 01 välisenä aikana. Erityistapahtumat otetaan huomioon päivystysajankohtia suunniteltaessa. Keväällä 2013 on kokeiltu myös arkisin alkuiltoihin ajoittuvaa, kaupungin keskustan kauppakeskuksissa tapahtuvaa päivystystä. Kokemukset kokeilusta ovat positiivisia ja sitä tullaan todennäköisesti jatkamaan. Nuorisopäivystys pystyy reagoimaan ja järjestäytymään nopeastikin, jos esimerkiksi sosiaalisen median kautta tulee tieto nuorten massatapahtumasta.

Nuorisopäivystys on olemassa ennen kaikkea nuoria varten. Nuorisopäivystäjät eivät ole holhoamassa eivätkä sormea heristämässä, mutta nuoret tietävät, että päivystäjät puuttuvat asioihin tarvittaessa. Tyypillisiä puuttumisen tilanteita ovat liian humalassa oleva nuori, jonka vanhemmille nuoren kaverit eivät ole uskaltaneet soittaa tai ensiapua tarvitseva päihtynyt nuori. Arki-iltojen päivystyksissä nuorten kanssa oleminen on erilaista ja päivystäjät ovat huomanneet konkreettisesti sen, miten kova aikuisen ja puhumisen tarve nuorilla on. Nuorisopäivystys on muutaman toimintavuotensa aikana ansainnut nuorten luottamuksen ja päivystäjiä lähestytään rohkeasti, oli avun tarvetta tai ei.

Nuoripäivystys toimii tiiviissä yhteistyössä erityisnuorisotyön katutyön, sosiaalipäivystyksen ja poliisin kanssa. Isompien tapahtumien aikana nuorisopäivystyksen kanssa mukaan päivystämään on lähtenyt myös muita ammattilaisia ja vapaa-ehtoisia aikuisia. Nuorisopäivystys-toimintaa ohjaa kaksi kertaa vuodessa kokoontuva moniammatillinen ohjausryhmä.
2.7.2 Valomerkki- ja Omin jaloin -toiminta Salossa

Päihdetyöntekijä Katja Marjanen, Salo

Valomerkki-toiminta

Valomerkki-toiminta aloitettiin Salossa kokeiluna vuonna 2008 ja toimintamalli vakiintui osaksi kaupungin ehkäisevää päihdetyötä vuoden 2009 alusta. Salon kaupungin sosiaali- ja terveyspalvelujen ja Varsinais-Suomen poliisilaitoksen yhteistyöllä puututaan alle 18-vuotiaiden näpistelyihin ja päihteiden käyttöön. Lastensuojelun sosiaalityöntekijä tekee päätöksen lastensuojeluilmoituksen ohjaamisesta Valomerkki-toimintaan, mikäli perheen tilanne ei edellytä lastensuojelun tarpeen arviointia. ”Päihde-Valomerkissä” työparina on sosiaaliohjaaja ja ehkäisevä päihdetyöntekijä.

Valomerkki-keskustelussa nuoren ja hänen huoltajiensa kanssa keskustellaan lastensuojeluilmoitukseen johtaneesta tapahtumasta tai huolesta. Yhdessä käydään läpi nuoren päihteiden käytön syitä ja seurauksia sekä nuoren elämäntilannetta kotona, koulussa ja vapaa-aikana. Useimmiten keskusteluissa tulee esiin, että kotona on selkeät rajat eivätkä vanhemmat hyväksy nuorensa juomista. Kun nuori Valomerkki-keskustelussa kuulee, että myös muut aikuiset ovat omien vanhempien kanssa samaa mieltä, he saattavat jatkossa hyväksyä paremmin kodin säännöt. Valomerkki-toiminta on siis myös vanhemmuuden tukemista. Joskus keskustelussa kuitenkin tulee esille, että vanhemmat hyväksyvät alaikäisen nuorensa alkoholin käytön. Keskustelu varhain aloitetun humalajuomisen riskeistä ja Suomen lainsäädännöstä kohdentuu tällöin koko perheelle pyrkimyksenä vaikuttaa myös vanhempien asenteisiin. Joskus onnistumme, joskus emme.

Salolaiset nuoret ovat hyvin tietoisia pitkäaikaisen ja runsaan alkoholinkäytön seurauksista. Sen sijaan alkoholin kertakäytön riskejä omalla kohdalla ei useinkaan ole pohdittu. Humalajuominen 1–2 kertaa kuukaudessa on joidenkin nuorten mielestä täysin normaalia ajanvietettä kavereiden kanssa eikä asiasta olla lainkaan huolissaan, vaikka juomismäärä ylittää joskus selvästi aikuisen suositeltavan kertakäytön ylärajan. Vanhemmille nuoren kerta-annokset tulevat usein yllätyksenä, vaikka itse juomisesta oltaisiinkin tietoisia. Keskustelu annosmääristä antaa myös vanhemmille tilaisuuden pysähtyä pohtimaan omaa alkoholin käyttöään ja sitä, millaisen esimerkin he nuorelleen antavat.

Tarvittaessa Valomerkki-keskustelussa pohditaan perheelle mahdollisia tukitoimia ja ohjataan lapsi tai nuori esim. kouluterveydenhoitajan tai -kuraattorin vastaanotolle tai ehkäisevän päihdetyön Omin jaloin -toimintaan. Joskus myös uuden lastensuojeluilmoituksen tekeminen voi olla tarpeen.

Omin jaloin -toiminta

Salo osallistui Omin Jaloin -menetelmäkoulutukseen syksyllä 2010. Menetelmä on käytössä kaupungin erityisnuorisotyössä ja ehkäisevässä päihdetyössä 13–17-vuotiaiden nuorten asiakastapaamisissa. Ehkäisevän päihdetyön asiakkaaksi nuori tulee kouluterveydenhuollon, oppilashuollon tai lastensuojelun ohjaamana. Myös Valomerkki-keskustelun jälkeen voidaan perheen kanssa sopia tapaamisista ehkäisevässä päihdetyössä Omin jaloin -menetelmää hyödyntäen. Erityisnuorisotyön Omin jaloin -toimintaan nuori voi ohjautua hyvin matalalla kynnyksellä esimerkiksi vanhempien huolesta ja suorasta yhteydenotosta työntekijöihin.

Toiminnan tavoitteena on ohjata nuorta ymmärtämään omien valintojensa vaikutuksia nykyhetkeen ja tulevaisuuteen sekä lisätä nuoren tietoisuutta oman elämänsä voimavaroista ja riskitekijöistä. Tehtävien avulla nuori kirjaa odotuksia ja toiveita omasta tulevaisuudestaan sekä etsii niihin liittyen voimavaroja ja kehittämistarpeita elämänsä eri osa-alueilta: perhe, koulu, kaverit, seurustelu, harrastukset ja vapaa-aika, terveys ja hyvinvointi, päihteiden käyttö sekä rikkeet ja rikokset. ”Arvopelin” avulla nuori laittaa asioita tärkeysjärjestykseen ja miettii mistä olisi valintatilanteessa valmis luopumaan. On hienoa huomata, että valtaosalle nuorista vanhemmat ovat todella tärkeitä. Usein nuori myös oivaltaa, että kodin tiukat säännöt, ikävät velvollisuudet kotona ja koulussa sekä vanhempien antamat neuvot ja elämänohjeet ovatkin itse asiassa oman elämän voimavaroja.

Ehkäisevässä päihdetyössä nuorta tavataan viikoittain noin 5–6 kertaa, tarvittaessa useamminkin ja tapaamisista laaditaan yhteenveto. Loppupalaverissa yhteenveto käsitellään yhdessä vanhempien ja lähettävän tahon kanssa ja sovitaan mahdollisista jatkotoimenpiteistä tai seurantakäynneistä.

Nuoret ovat kokeneet Omin jaloin -toiminnan pääsääntöisesti positiivisena ja sitoutuneet tapaamisiin erittäin hyvin. Huomattuaan, ettei tapaamisissa puhuta pelkästään päihteistä vaan kokonaisvaltaisesti nuoren elämästä ja hänelle tärkeistä asioista, nuori yleensä vapautuu pohtimaan hyvinkin avoimesti ja rehellisesti miten itse voisi vaikuttaa oman elämänsä suuntaan. Joskus pelkästään se, että työntekijä on aidosti kiinnostunut nuoren asioista ja osoittaa välittävänsä siitä mitä nuorelle on tapahtumassa voi kannustaa häntä huolehtimaan itsestään paremmin. Parasta tietysti on, jos tuo kiinnostunut, välittävä ja kannustava aikuinen on nuoren äiti tai isä.
2.7.3 Varhaisen puuttumisen toimintamallit Vakka-Suomessa

Projektivastaava Teija Ahokas, Uusikaupunki, Länsi -hankkeiden Vakka-Suomen pilotti
Länsi-hankkeiden Vakka-Suomen pilotin toiminta-alueena on ollut Vakka-Suomen kuusi kuntaa, Uusikaupunki (asukasluku 2013 tammikuu 15502), Laitila (8450), Vehmaa (2334), Pyhäranta (2198), Taivassalo (1686) ja Kustavi (887). Pilotti on pyrkinyt kehittämään varhaisen puuttumisen toimintamalleja näiden kuuden kunnan alueella. Aloite varhaisen puuttumisen tehostamiseen nousi erityisesti lastensuojelun tarpeesta, jossa nähtiin, että päihteillä oireilevia nuoria olisi pitänyt ja olisi voitu tukea jo varhaisemmin. Varhaisen puuttumisen toimintamallit ovatkin osa kuntien ennaltaehkäisevää lastensuojelua ja toimintamallin keskiössä on ajatus, että ennen ohjautumistaan lastensuojelun asiakkaaksi, nuori itse ja perhe saavat tukea ja voivat muuttaa toimintatapojaan. Tavoitteena on lisätä nuoren itsenäistä ymmärrystä omien valintojen vaikutuksesta nykyhetkeen sekä tulevaisuuteen ja ymmärrystä oman elämän riskeistä, voimavaroista ja oikeuksista.
Toimintamallien toimijat vaihtelevat kuntien mukaan, mutta kaikissa malleissa toimijat ovat osa peruspalveluiden ja ehkäisevän työn kenttää. Uudenkaupungin toimintamallissa nuori ohjautuu varhaisen puuttumisen toimintamalliin joko koulun tai lastensuojelun kautta. Koulu voi ohjata nuoren mallin mukaiseen työskentelyyn esimerkiksi toistuvan tupakanpolton, poissaolojen tai muun huolta aiheuttavan toiminnan seurauksena. Koulun kautta ohjautuvien nuorten kanssa työskenneltäessä koulukuraattori toimii työparina mallia toteuttavan toimijan kanssa. Lastensuojeluilmoituksen kautta ohjautuvat nuoret, jotka ovat jääneet kiinni esimerkiksi päihteiden hallussapidosta, päihteiden käytöstä tai näpistyksestä. Tällöin työparina toimii sosiaaliohjaaja.

Keskeisenä toimijana Uudenkaupungin mallissa on Nuorten tuki- ja neuvontapiste Aviksen nuoriso-ohjaaja. Työskentely käynnistyy perhetapaamisella. Nuoriso-ohjaajan työparina tässä aloituspalaverissa on ohjautumisen mukaan joko koulukuraattori tai sosiaaliohjaaja. Perhetapaamisen jälkeen nuorella on omat kahdenkeskiset tapaamiset nuoriso-ohjaajan kanssa. Tapaamisia on tarpeen mukaan, keskimäärin neljä. Tapaamisten sisällöt käsittelevät seuraavia aihepiirejä; perhe, rahankäyttö, koulu, harrastukset ja vapaa-aika, kaveri- ja seurustelusuhteet, päihteet, rikokset, terveys.

Nuoren tapaamisten jälkeen on päätöspalaveri, johon kutsutaan koko perhe. Päätöspalaverissa käydään läpi prosessin aikana esille nousseita asioita ja tuodaan esille huolta aiheuttavat asiat sekä annetaan palaute tapaamisista. Päätöspalaverissa voidaan päätyä uuden lastensuojeluilmoituksen tekemiseen tai esimerkiksi nuoren ohjaamiseen toiseen palveluun. Jatkotyöskentely voidaan ohjata myös koulukuraattorille tai terveydenhoitajalle. Päätöspalaverissa sovitaan myös siitä, missä vaiheessa nuoriso-ohjaaja tarkistaa joka tapauksessa nuoren tilanteen.

Uudessakaupungissa varhaisen puuttumisen toimintamalli on saatu juurrutettua hyvin ja sitä jatketaan kunnan perustyönä. Vielä on liian varhaista sanoa, mitä hyötyä mallin toteuttaminen pitkällä aikavälillä tuo, mutta yksittäisten nuorten kohdalla sen avulla on pystytty tarttumaan huolestuttavaan kehitykseen varhain. Lisäksi Uudenkaupungin yhtenäiskoulu on pystynyt hyödyntämään toimintamallia tiukentuneen tupakointiin puuttumisensa tukena ja kokenut sen hyvänä.

Laitilassa malli on saatu kuvattua ja toimijat sitoutettua toteuttamiseen, mutta ensimmäiset nuoret on tarkoitus ohjata toimintamallin mukaiseen työskentelyyn syksyllä 2013. Taivassalo ja Kustavi toteuttavat yhteistä toimintamallia. Kustavilaiset nuoret käyvät yläkoulunsa Taivassalossa ja siksi yhteistyö on ollut mallin kohdalla järkevää. Taivassalo-Kustavin osalta toimintamalli on juurtunut osaksi kunnan perustyötä hankkeen aikana. Vehmaan ja Pyhärannan toimintamalli on kuvattu, mutta lukuisten henkilövaihdosten vuoksi sen toteuttaminen ja juurtuminen jää hankeaikana vielä kesken.
Internet

Omin Jaloin -hanke 2009–2011 http://www.lohja.fi/default.asp?kieli=246&id_sivu=2168&alasivu=2168

Valomerkki-toiminta

https://www.kaarina.fi/lapset_ja_nuoret/nuoret/infoa_nuorille/oikeuksia_ja_velvollisuuksia/fi_FI/valomerkki
3 MIELENTERVEYS- JA PÄIHDEPALVELUJEN KEHITTYVIÄ KÄYTÄNTÖJÄ
Mieli – ohjelmassa määritellään palvelut selkeästi kunnan koordinoitaviksi. Palveluntuottajat ja tuotantotavat voivat olla moninaiset, mutta oletuksena on, että yksi taho tietää, millä mallilla palvelut ovat. Erityisesti tässä aihepiirissä toimintaympäristö on viime vuosina ollut varsin epäselvässä tilassa meneillään olevan kuntarakenne- ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen vuoksi.

Erinomaisen lähdön julkaisun kolmanteen lukuun antaa Satakunnan keskussairaalan selviämishoitoyksikkö Selma Porissa. Sen tarkoituksena on hoitaa päihtyneitä, jotka tulevat yhteispäivystykseen somaattisen ja/tai psyykkisen ongelman vuoksi ja tarvitsevat sairaanhoidollista seurantaa. Kokemukset toiminnasta ovat olleet positiivisia pilotoinnin aikana ja yksikön toiminta on vakinaistettu. Myös Ylä-Savossa on päästy toiminnan vakinaistamiseen. Siellä mallinnettiin toimintaa skitsofreniapotilaan kotikuntoutukseen sairaalahoidon vaihtoehtona ja taustalla vaikutti tavoite sairaalahoidon vähentämisestä ja hoitotulosten kohenemisesta. Seuraava artikkeli puolestaan kuvaa oivallisesti sitä, miten Pohjois-Satakunnassa muodostettu peruspalvelu-liikelaitos-kuntayhtymä on lähtenyt koordinoimaan mielenterveys- ja päihdepalvelukokonaisuutta vuodesta 2009 alkaen. Monitasoiset organisaatiomuutokset on valjastettu hyötykäyttöön ja Kaste-rahoitus on osunut kohteeseensa. Neljännessä artikkelissa tarkastellaan masennuksen hoidon kehittämistä Joensuun terveysasemilla. Tämä kehittämistyö on osa laajaa osaamisen ja toimintatapojen uudistamista ja jatkuu vielä Arjen Mieli – hankkeen jälkeenkin.

3.1 Selviämishoitoyksikkö ja päihdesairaanhoitaja yhteispäivystyksessä Satakunnan sairaanhoitopiirissä
Osastonhoitaja Tiina Hakala, Satakunnan sairaanhoitopiiri, Länsi 2012 -hankkeen Selma-pilotin projektisuunnittelija

Projektisuunnittelija Niina Salovaara, Satakunnan sairaanhoitopiiri, Länsi 2013 -hankkeen Selma- jatkopilotti
Selviämishoitoyksikkö (Selma)
Satakunnan keskussairaalan yhteispäivystykseen päihtyneet ja päihteiden suurkuluttajat ja päihderiippuvaiset tulevat jonkin somaattisen ongelman, psyykkisen syyn tai tapaturman seurauksena. Päihtymystila kätkee alleen monia oireita, joita ei voi kunnolla arvioida päihtymyksen vuoksi. Heidän hoitamisensa vaatii erityisosaamista, hoitoon suunniteltuja tiloja ja potilaiden jatkohoitoon motivoimista. Sosiaali- ja terveysministeriön (2006) antamien ohjeiden mukaan päihtymys ei saa estää henkilön akuutin hoidon tarpeen arviointia ja järjestämistä tai asianmukaista kohtelua sekä palvelua. Terveydenhuollon päivystykseen hakeutuneen tai sinne tuodun päihtyneen henkilön hoidon tarve on arvioitava ensisijaisesti terveydenhuollossa eikä muissa kunnan palveluissa.
Päihdepotilaiden hoidon laadun parantamiseksi perustettiin Satakunnan keskussairaalan yhteispäivystykseen selviämishoitoyksikkö eli Selma. Yksikkö toimi Satakunnan sairaanhoitopiirin omana projektina ajalla 1.11.2009–31.5.2010. Toiminta vakinaistettiin 1.6.2010 alkaen. Ennen yksikön toiminnan aloittamista projektisuunnittelija Tiina Hakala kävi sairaanhoitopiirin kunnissa selvittämässä päihteitä käyttävien henkilöiden hoitopolut. Perustamisprojektin aikana kehitettiin selviämishoitoyksikkö, jonka tavoitteena on hoitaa niitä päihtyneitä, jotka tulevat yhteispäivystykseen somaattisen ja/tai psyykkisen ongelman vuoksi ja tarvitsevat tästä syystä sairaanhoidollista seurantaa. Selviämishoitoyksikön keskeisenä tehtävänä on puuttua potilaiden päihteiden käyttöön, motivoida jatkohoitoon ja järjestää tarkoituksenmukainen jatkohoito.

Selma palvelee koko Satakunnan sairaanhoitopiirin aluetta, missä asuu noin 225 000 asukasta. Selman viisi potilaspaikkaa ovat riittäneet vastaamaan tarpeeseen. Keskimäärin käytössä on ollut kolme paikkaa vuorokaudessa.

Yksikössä työskentelee kuusi (6) sairaanhoitajaa, yksi sairaanhoitaja työvuoroa kohti apunaan muun päivystyksen henkilökunta. Sosiaalityöntekijä on käytettävissä virka-aikana ja maakunnallista sosiaalipäivystystä käytetään virka-ajan ulkopuolella. Potilaan ottamisesta yksikköön päättää yhteispäivystyksen lääkäri. Yksikön henkilökunta antaa myös konsultaatioapua osastoille, joissa hoidetaan potilaita, joilla on päihteiden käytön vuoksi tulleita somaattisia ongelmia. Yksikön henkilökunnan päihdeasiantuntemusta käytetään apuna myös muualla yhteispäivystyksen alueella tarpeen mukaan.

Yhteistyötahoina ovat perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito, sosiaalitoimi, jatkohoitopaikat, kolmas sektori, poliisi ja omaiset. Jatkohoitopaikkoja ovat muun muassa terveyskeskusten vuodeosastot, psykiatrinen sairaala, katkaisuhoitoasema sekä päihde- ja mielenterveystyön avohoitopaikat. Yksikkö on ollut mukana Satakunnan ja Varsinais-Suomen alueella toteutettavassa Kaste-ohjelmaan kuuluvassa päihde- ja mielenterveystyön Länsi 2012- hankkeessa Selma-pilottina ajalla 1.3.2010–30.9.2012.

Selviämishoitoyksikön perustamisen keskeisenä päämääränä oli päihdehoitotyön vaikuttavuuden ja yhteistyön lisääminen eri toimijoiden kesken ja painopisteen siirtäminen ennaltaehkäisevään hoito-otteeseen ottamalla käyttöön varhaisen puuttumisen työvälineitä yhteispäivystyksessä. Tavoitteena on ollut lisätä yhteispäivystyksessä työskentelevien ammattilaisten valmiuksia tunnistaa ja hoitaa päihteiden käytön riskiryhmiin kuuluvia potilaita. Yhteispäivystykseen on luotu päihdepotilaan hoitopolku ja selviämishoitoyksikön toimintamalli. Yhteispäivystyksen henkilökuntaa on koulutettu käyttämään Audit-kyselyä ja alueellisia koulutuksia päihteiden käyttöön liittyen on järjestetty sekä perustamisprojektin että Selma-pilotin aikana. Koulutusten teemat ovat kohdistuneet omien asenteiden tarkasteluun, päihteiden käyttäjien hoitamiseen ja uusien hoitokäytäntöjen käyttöön ottamiseen.

Selviämishoitoyksikön toiminnan vaikuttavuutta on arvioitu keräämällä tilastotietoja käyntimääristä, hoitoajoista, potilaiden ikäjakaumasta, yksikköön tulosyystä ja jatkohoidosta. Yhteispäivystyksen henkilökunnalle on tehty kysely selviämishoitoyksikön toiminnasta keväällä 2010 ja keväällä 2011. Palautteen perusteella yksikkö koetaan tarpeelliseksi, toimivaksi ja oleelliseksi osaksi päivystystä. Yhteistyön koetaan myös sujuvan hyvin. Henkilökunta toivoi yhdenmukaisuutta ja selkeää hoitolinjaa potilasaineksen ja yksikköön ohjautumisen suhteen. Potilaille tehtiin kysely 10/2010–2/2011, jonka perusteella potilaat kokivat saavansa yksikössä hyvää hoitoa, ohjausta ja neuvontaa. Kuitenkaan tietoa siitä, mitä yksittäisille potilaille on tapahtunut yksiköstä lähdön jälkeen, ei ole pystytty kartoittamaan. Asian selvittämistä varten käynnistettiin Selmassa syksyllä 2012 potilastutkimus, jonka tarkoituksena on selvittää, miten potilaat ovat Selman hoidon kokeneet ja mikä merkitys hoidolla ja siihen sisältyvällä motivoivalla keskustelulla on ollut potilaiden päihteiden käytölle sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen piiriin hakeutumiselle Selman hoidon jälkeen. Selman henkilökunta suoritti potilaiden rekrytoinnin tutkimukseen ja tutkimus toteutetaan puhelinhaastattelujen avulla. Tutkimustuloksia saadaan kevään 2014 aikana.

Perusterveydenhuollon vuodeosastoille tehdyn kyselyn perusteella selviämishoitoyksikkö on helpottanut päihdepotilaiden hoitoonohjausta ja päihdepotilaan hoitopolku on selkeämpi. Koettiin, että päihdepotilaat sekä katkaisuhoidot osastoilla olivat vähentyneet. Selviämishoitoyksiköstä vuodeosastolle ohjautuneet potilaat eivät olleet enää päihtyneitä ja olivat muutenkin rauhallisempia ja yhteistyökykyisempiä. Tämän koettiin lisäävän sekä vuodeosaston työntekijöiden että muiden potilaiden turvallisuudentunnetta.

Harjavallan sairaalan vuodeosastoille (yleissairaalapsykiatrinen osasto, avoin vastaanotto-osasto ja suljettu vastaanotto-osasto) ja tehostetun avohoidon yksikköön tehtiin kysely ajalla 30.5 – 15.6.2012 liittyen Selman kanssa tehtävään yhteistyöhön. Vastausten mukaan Selmasta psykiatriaan jatkohoitoon ohjautuneet potilaat ovat motivoituneempia hoitoonsa, ja potilaat saavat Selmassa inhimillisempää ja kiireettömämpää hoitoa kuten psykiatriassakin. Usein potilaan rauhoittava lääkitys on jo aloitettu Selmassa, mikä on helpottanut vastaanottavan osaston toimintaa. Vastaajat kokivat, että Harjavallan sairaalaan tulee aikaisempaa vähemmän päihtyneitä potilaita, koska heidät on Selmassa seulottu ja siellä mietitty potilaalle sopiva hoitopaikka. Kehittämisajatuksena ehdotettiin, että osastojen kanssa käytäisiin enemmän keskustelua siitä, onko potilas heille sopiva. Toivottiin myös, että Selmassa potilaan somaattinen tila on riittävästi selvitetty ja tutkittu ennen jatkohoitoon siirtämistä. Selma koettiin tarpeelliseksi yksiköksi potilaiden ja muiden osastojen kannalta. Päihtyneiden lähettäminen pakkohoitolähetteellä psykiatriseen sairaalaan on vähentynyt selviämishoitoyksikön perustamisen myötä. Päihtyneiden pakkohoitolähetteiden määrää ennen selviämishoitoyksikön toiminnan aloittamista ei ole pystytty kartoittamaan, mutta arvioin mukaan pakkohoitolähetteet ovat vähentyneet puoleen aiemmasta.

Selviämishoitoyksikön myötä yhteispäivystyksen yleisilme on rauhoittunut ja päivystysosaston kuormitus päihtyneiden osalta on vähentynyt. Päihdepotilaat ovat saaneet yksilöllisempää hoitoa ja jatkohoitoon ohjaus on parantunut. Tietämys päihdeasioista on lisääntynyt. Yhteistyötä eri toimijoiden kesken on lisätty muun muassa verkostopalaverien muodossa. Yhteistyö kolmannen sektorin kanssa on lisääntynyt.

Tavoitteena on edelleen lisätä yhteispäivystyksessä työskentelevien ammattilaisten valmiuksia tunnistaa ja hoitaa päihteiden käytön riskiryhmiin kuuluvia potilaita siirtämällä painopiste entistä enemmän ennaltaehkäisevään hoito-otteeseen ottamalla käyttöön varhaisen puuttumisen työvälineitä. Yhteispäivystyksen käytäntöjä päihdepotilaiden ohjautumisessa selviämishoitoyksikköön pitää edelleen kehittää, jotta yksikköön ohjautuisivat ne potilaat, jotka sen hoidosta eniten hyötyvät. Myös psykiatrista osaamista tulee saada yhteispäivystykseen lisää.

Selma-pilotti sai jatkorahoituksen 30.9.2013 asti osana Länsi 2013 -hanketta. Tänä aikana on tarkoitus kehittää yhteispäivystyksen alueelle toimintamalli päihdesairaanhoitajalle, joka tukee, ohjaa ja neuvoo muuta henkilökuntaa päihde- ja mielenterveyspotilaiden hoitoon liittyvissä asioissa sekä päivystysalueella että muualla keskussairaalassa.
Päihdesairaanhoitaja-mallin kehittäminen Selman jatkopilotissa

.

Selman jatkopilotin tavoitteena on varhainen puuttuminen päihteiden riskikulutukseen ja mielenterveyshäiriöihin, potilaan omaisten huomioon ottaminen, yhteistyön lisääminen eri toimijoiden kesken ja hoitopolkujen kehittäminen. Lisäksi koulutetaan Satakunnan keskussairaalan henkilökuntaa kuntoutusta tukevaan asennoitumiseen ja kohtaamiseen päihde- ja mielenterveys potilaiden hoidossa. Päihdesairaanhoitajan toimintaa mallinnetaan käytännön kokeilun kautta. Projektisuunnittelija Niina Salovaara aloitti 1.10.2012 hankkeen kokoaikaisena projektityöntekijänä Tiina Hakalan siirtyessä muihin tehtäviin.

Satakunnan yhteispäivystyksessä oli käytössä Audit ja jatkopilotissa jatkettiin toiminnan juurruttamista ja asenteiden muokkaamista myönteisemmiksi päihteiden käyttäjiä kohtaan. Tarkoitus on, että potilaalle tehdään Audit-kysely tulotilanteessa, mikäli potilaan vointi sen sallii. Sekavuus ja voimakas päihtymys ja muistamattomuus ovat esteitä kysymiselle. Suuri osa Satatkunnan keskussairaalan yhteispäivystyksen potilaista on kuitenkin niin sanottuja ”käveleviä ” potilaita, joilta vastaaminen kyselyyn onnistuu. Kysely on käytössä edelleen satunnaisesti. Varmuutta Audit-kyselyn käytön laajuudesta ei saada tilastoitiin liittyvien haasteiden vuoksi. Selkeästi on kuitenkin havaittavissa erilaisia esteitä ja haasteita sen käyttöön liittyen. Vaikka runsas alkoholin käyttö liittyy oleellisesti potilaan terveydentilaan ja jatkohoidon suunnitteluun sekä hoitotoimenpiteisiin, ei se ole saanut vielä tukevaa jalansijaa jokapäiväisessä toiminnassa. Suurkuluttajien haaviin saanti on sattumanvaraista ja vaihtelee päivistä ja hoitajista riippuen. Osa hoitajista näkee tärkeäksi potilaan alkoholin käytön puheeksi ottamisen, toiset eivät koe sitä niin tärkeäksi tai kokevat, että se tulisi tehdä jossain muualla, esimerkiksi perusterveydenhuollossa. Toisaalta Satakunnan keskussairaalan yhteispäivystyksessä käy jonkin verran toistuvasti samoja päihderiippuvaisia potilaita, joiden auttaminen koetaan haasteelliseksi ja hetkittäin jopa turhauttavaksikin. Tämän potilasryhmän vähentämiseen varhainen puuttuminen tähtää, mutta aina kaukonäköisyys ei kanna käytäntöön.

Potilastietojärjestelmään on tullut muutoksia 1.4.2013 alkaen ja Audit-pisteiden tilastointi on ollut mahdollista kaikilta yhteispäivystyksen potilailta. Päivittäisessä hoitotyössä käytössä olevasta paperiversiosta, ”hoitolakanalta”, tiedot eivät kuitenkaan vielä kulkeudu automaattisesti tilastointijärjestelmään. Tilastoinnin mahdollisuus on nostanut tehtävien kyselyjen määrää, mutta edelleenkin tilastoinnissa on haasteita. Tulevaisuudessa nousee esiin myös uusi haaste. Audit tehdään rutiininomaisesti suurimmalle osalle potilaita, mutta saako potilas mini-intervention, mikäli hänen alkoholin käyttönsä ylittää suurkulutuksen rajat? Tässä on tekemistä paljon ja tämä on ollut päihdesairaanhoitajan tärkein toiminta-alue, joka vaatii jatkossa vielä paljon työtä.

Yhteispäivystyksessä koulutuksen järjestäminen koettiin haasteelliseksi ja perinteiset luentotyyppiset ratkaisut oli jo kokeiltu. Projektisuunnittelija suunnitteli yhteistyössä yhteispäivystyksen osastonhoitajien kanssa uudentyyppisen koulutuskonseptin. Kokemus-corner sai alkunsa uudesta mahdollisuudesta ja hivenen hullusta ideasta. Käynnistettiin yhteispäivystyksen henkilökunnalle kohdennettu koulutustunti, joka järjestettiin työaikana työpäivän sisällä. Osallistujat merkittiin osajakoon, joka määrittelee päivittäin missä kukin hoitaja työskentelee. Apulaisosastonhoitaja koordinoi tätä osajakoa ja hän valitsi hoitajat tiettyinä ennalta sovittuina päivinä osallistumaan kokemus-corneriin klo 8–9. Kokemus-corneria ohjaa projektisuunnittelija, joka myös pitää kirjaa osallistujista ja kerää palautteen jokaiselta. Palautteesta on tehty yhteenveto kuukausittain osastonhoitajille.
Kokemus-cornerin sisältö on perusrakenteeltaan aina samanlainen, mutta joustaa ryhmän tarpeiden mukaan. Siinä on yhdistelty elementtejä työnohjauksesta, yksilön mahdollisuudesta reflektoida kokemuksiaan vertaisen kanssa, lisätä tietoa ja taitoa sekä madaltaa kynnystä yhteydenottoon päihdesairaanhoitajan toimintaan liittyen. Kokemus-cornerissa on tilanteen mukavoittamiseksi tarjolla hedelmiä ja mehua.

Tunnin sisältö koostuu seuraavista asioista:

- päihdesairaanhoitajan toiminnan esittely ja tarkoitus
- taustatietoa Audit-C:n käyttöön liittyen.
- Audit-C:n käyttöön liittyvät kokemukset ja haasteet
- päihde ja mielenterveyspotilaiden huomioiminen yhteispäivystyksessä
- päihdehoitotyön ja somaattisen hoitotyön eroavaisuudet
- haasteellisten tapausten läpikäyntiä
- huumeiden käyttäjien palvelut/ tunnistaminen
- palautteen kerääminen.

Kokemus-corner käynnistyi marraskuussa 2012. Palautelomakkeella kerättiin tietoa miten hoitajat olivat tilanteen kokeneet. Palautelomakkeessa on kolme kysymystä ja vapaan sanan osio. Arviointi tehdään janalla 1–10, jonka mitta on 10 cm. Arvioinnin antaja merkitsee janalle viivan, oman arvionsa mukaan. Merkinnän kohta mitataan viivoittimella ja näin saadaan lukuarvo. Mukana oli myös sellaisia palautteita, joissa oli annettu numeraalinen arviointi. Osallistujia marraskuussa 2012 oli 17 henkilöä, palaute on saatu 16 henkilöltä. Seuraavassa on palautteiden keskiarvot:

- On tärkeää keskustella päihdeasioihin liittyvistä kysymyksistä, keskiarvo 8,1

- Koen tulleeni kuulluksi, 8,3

- Tällaista lisää, 7,4

Vapaan sanan osioissa tuotiin esille seuraavia asioita:

• 
  asennetta ja sallivampaa, ei heti tyrmätä. Osatavoite vie jo eteenpäin potilasta
  
• 
  oikein miellyttävä ja asiallinen tuokio
  
• 
  vaihtelevaa ja kiva kuulla toisten mielipiteitä ym.
  
• 
  lisätyö vaatii myös lisää henkilökuntaa.
  
• 
  Kiitos
  
• 
  Hyvä asia! Toivon myös koulutusta ja lisäresurssia muihin asioihin päivystyksessä, kuten koulutusta akuuttihoidosta.
  
• 
  hyvä X 2
  

Kokemus-corner on järjestetty 20 kertaa ajanjaksolla 1.11.2012–14.5.2013 ja siihen on osallistunut 70 hoitajaa.

Jatkopilotin yhdeksi tavoitteeksi on asetettu Satakunnan keskussairaalan vuodeosastojen ja poliklinikoiden kanssa tehtävä yhteistyö päihde- ja mielenterveyspotilaiden asioissa. Käytännössä tämä on tarkoittanut mahdollisuutta konsultaatioon potilaiden ja hoitohenkilökunnan tarpeiden mukaan. Projektisuunnittelija on mallintanut käytännössä päihdesairaanhoitajan toimintaa tehden osastokonsultaatioita aina tarpeen mukaan. Haasteena on ollut tiedottaminen olemassa olevasta palvelusta koko hoitohenkilökunnlle. Toiminnan käynnistymisen myötä päihde- ja mielenterveyspotilaiden hoito on tehostunut, ja uudenlainen moniammatillinen hoitokulttuuri nostaa nyt päätään.

Projektisuunnittelija on toiminut käytännössä päihdesairaanhoitajan työtehtävissä, kouluttanut henkilökuntaa ja ennen kaikkea ollut päihde- ja mielenterveyspotilaiden hoidossa mukana aktiivisesti. Näin on saatu aikaan hyviä tuloksia. Potilaita on saatu ohjattua, tuettua ja siirrettyä oman asuinpaikkakunnan tarjoamiin palveluihin. Osalle potilaita on annettua tietoa esimerkiksi alkoholin käyttöön liittyvistä riskeistä ja terveysvaikutuksista. Omaiset on otettu mukaan keskusteluun, mikäli se on ollut mahdollista ja uutta toimintamallia on saatu luotua. Seurantasoittoja on tehty palveluihin siirtyville potilaille, sähköpostituki on otettu käyttöön ja potilailta sekä omaisilta saatu runsaasti positiivista palautetta.

Päihdesairaanhoitaja-toiminta on koettu hyväksi ja tärkeäksi tueksi hoitohenkilökunnalle niin yhteispäivystyksessä kuin vuodeosastoilla ja poliklinikoilla. Tulevaisuus on kuitenkin epävarmaa taloudellisen tilanteen vuoksi. Projektin rahoitus loppuu 30.9.2013 ja toiminnan vakinaistamisesta ei vielä tällä hetkellä ole varmaa tietoa.
3.2 Asiakkaan alkoholinkäytön puheeksioton koulutusmalli Porin perusturvakeskuksen äitiys- ja lastenneuvolassa sekä kotihoidossa