Itä kohtaa lännen mielisuunnitelmaa toteuttamassa 2010 2013
Yüklə 256,62 Kb.
|
- Bu səhifədəki naviqasiya:
- 1.5 Jalkautuva työ Nilakan alueella
Hankkeen toteuttaminenArjen mieli -hankkeessa palveluiden kehittämistyö toteutettiin kunnissa ja kuntayhtymissä. Työn tukena toimivat alueelliset projektiryhmät sekä hankkeen henkilöstö. Projektiryhmät jatkoivat hankkeen suunnittelun yhteydessä käynnistynyttä yhteistyötä. Hankkeen hallinnoijana toimi Etelä-Savon sairaanhoitopiiri (Kuvio 2). Kuvio 2. Arjen mieli -hankkeen hallinto.
Nilakka, Kysteri liikelaitoksen palveluyksikkö 2012 alkaen (Keitele, Pielavesi, Tervo, Vesanto), Kysteri liikelaitos (aj. 2012-2013) Pielisen-Karjalan seutukunta: Lieksa, Nurmes, Valtimo. Keski-Karjalan Helli-liikelaitos: Kesälahti, Kitee, Rääkkylä, Tohmajärvi.
Jokaisessa osahankkeessa työskenteli hankekoordinaattori tai yhteyshenkilö ja seutukehittäjiä. Lisäksi yhteistyössä ovat mukana päihdehuollon erityispalvelujen tuottajat: Sovatek-säätiö, Kuopion seudun päihdesäätiö ja A-klinikkasäätiö. Aluetietojärjestelmän hyödyntämisessä on mukana Pohjois-Karjalan Tietotekniikkakeskus Oy, joka on alueen kuntien ja kuntayhtymien omistama. Kehittämistyön eteneminen Arjen mieli -hanke käynnistyi kesällä 2011 varsin epätasaisesti. Ensimmäiset henkilöt pääsivät töihin 1.6.2011 ja viimeinen koordinaattori saatiin palkattua joulukuussa 2011. Tämän lisäksi pienten seutukuntien rekrytointi myöhästyi ja muuttui alkuperäiseen suunnitelmaan verrattuna Hell-liikelaitoksen ja Lieksan kaupungin irtauduttua hankkeesta. Tähän osahankkeeseen saatiin Nilakan alueelle rekrytoitua seutukehittäjä helmikuussa 2012 ja Nurmes – Valtimo -alueelle joulukuussa 2012. Etelä-Savon koordinaattori vaihtui maaliskuussa 2013. Kukin osahanke laati toimintasuunnitelman omalle alueelleen ja yhteistä etenemistä seurattiin puolivuosittain maksatuksen yhteydessä laadittujen selvitysten kautta. Arvioinnin välineenä käytettiin THL: n suosittelemaa Suunta-työkalua. Hankkeen ohjausryhmä kokoontui kaksi kertaa vuodessa ja johtoryhmä kahden kuukauden välein. Osahankkeiden projektiryhmät kokoontuivat omien suunnitelmiensa mukaan, jotka seurasivat hankkeen etenemistä ja sen mukaisia tarpeita. Osahankkeet kokosivat omien kehittämisaiheittensa ympärille työyhteisöistä ja yhteistyökumppaneista koostuneita kehittämistyöryhmiä. Hankesuunnitelman tavoitteet painottuivat osahankkeittain eri lailla. Yhteiseksi nimittäjäksi hankejohtaja määritteli mielenterveys- ja päihdesuunnitelman laatimisprosessin, johon liittyvä koulutuskokonaisuus pyrittiin viemään mahdollisimman identtisesti läpi kaikissa alueen neljässä maakunnassa. Prosessissa hyödynnettiin THL: n, Alkoholiohjelman, Mielenterveyden keskusliiton ja Mielenterveysseuran sekä Kanerva Kasteen, Länsi 2013 ja Välittäjä 2013 hankkeiden osaamista. Toisena yhteisenä teemana oli osallisuus, jossa hanke teki yhteistyötä muun muassa Raha-automaattiyhdistyksen rahoittaman ja Pohjois-Karjalan sosiaaliturvayhdistyksen toteuttaman oSallisuushanke Sallin kanssa. Hanketyön tuloksia Tässä julkaisussa tuodaan Arjen mieli -hankkeen osalta esille ne onnistumiset, jotka ovat päässeet kehittämistyössä prosessin loppuun tai ainakin lähelle sitä. Merkittävää on ollut se, että hankkeen aikana hyvin erilaisista lähtökohdista ponnistaneet osahankkeet ovat löytäneet yhteisiä intressejä, joissa ne ovat voineet ottaa oppia toisistaan tai tukea toisiaan. Selkein esimerkki tästä on psykoosisairauksien tunnistaminen ja siihen liittyvät koulutukset. Valtakunnallisesti merkittävä saavutus on ollut yli 65-vuotiaiden alkoholin käytön itsearviointimittarin kehittäminen, joka toteutettiin seitsemän toimijan yhteistyönä. Taustalla oli jo aikaisemmin kehitetty Yli 65-vuotiaiden alkoholimittari, joka oli tarkoitettu ammattihenkilöiden käyttöön. Arjen mieli -hanke osallistui kehittämistyöhön, pilotointiin ja jalkauttamiseen sekä kirjoitti artikkelin Yleislääkärilehteen ja THL: n julkaisuun. Samaan sarjaan voidaan lukea myös MoodGym -verkko-opetusmenetelmä, joka on hankkeen toimesta käännetty suomeksi ja on kaikkien hyödynnettävissä hankkeen jälkeenkin. Hankealueella Itä- ja Keski-Suomessa ainutlaatuista oli Keski-Suomen osahankkeet toteuttama kokemusasiantuntijakoulutus. Se on hyvä esimerkki myös Kaste-hankkeiden keskinäisestä vaikutuksesta, sillä koulutuksen organisoinut koordinaattori oli aikaisemmin työskennellyt Mielen avain -hankkeessa. Mielen avain -hanke on ollut esimerkkinä myös Kuopion osahankkeessa, joka ainoana suurena kaupunkina hankealueella sai laadittua kaupungin valtuustossa hyväksytyn yhtenäisen mielenterveys- ja päihdesuunnitelman keväällä 2013. Arjen mieli -hankkeessa lähestyttiin kehittämistä myös konkreettisesti asiakasnäkökulmasta. Pienten seutukuntien jalkautuva työ ja vertaiskahvila Nilakan alueella katsoi palveluja ja niiden tarvetta nimenomaan yksittäisten asiakkaiden näkökulmasta, mikä toimi myös paikallisen mielenterveys – ja päihdesuunnitelman pohjana. Samoin kotikuntoutuksen kehittäminen Ylä-Savon osahankkeessa ja hoitosuunnitelman kehittäminen Joensuussa lähtivät liikkeelle asiakkaan tarpeista ja työmenetelmien soveltuvuudesta heille. Kehittämisen ammattilaisten näkökulmasta Etelä-Savon osahankkeessa käytetty QPR -prosessinhallintatyökalu antoi mielenkiintoisen mahdollisuuden hahmottaa todellisuutta. Menetelmää ei hyödynnetty muissa osahankkeissa, koska se olisi vaatinut koulutusta aiheeseen. QPR otettiin julkaisuun mukaan havainnollistamaan olemassa olevia työvälineitä ja rohkaisemaan niiden käyttöön. Kaikkea kehittämiseen tarvittavaa ei tarvitse kehittää erikseen. Kirjallisuutta: Hakala Tiina: Selviämishoitoyksikkö yhteispäivystyksessä. Teoksessa Juha Moring – Anne Martins – Airi Partanen – Viveca Bergman – Esa Nordling – Veijo Nevalainen (toim.) 2011: Kansallinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma 2009 – 2015. Toimeenpanosta käytäntöön vuonna 2010. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 6/2011. Tampere: Juvenes Print, 146. Ilvonen Sari 2011: Porin Pakka-hanke. Teoksessa Juha Moring – Anne Martins – Airi Partanen – Viveca Bergman – Esa Nordling – Veijo Nevalainen (toim.) 2011: Kansallinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma 2009 – 2015. Toimeenpanosta käytäntöön vuonna 2010. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 6/2011. Tampere: Juvenes Print, 146–148. Innokylä www.innokyla.fi Komminaho Alpo 2011: Länsi 2012 – Länsi-Suomen päihde- ja mielenterveystyön kehittämishanke. Teoksessa Juha Moring – Anne Martins – Airi Partanen – Viveca Bergman – Esa Nordling – Veijo Nevalainen (toim.) 2011: Kansallinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma 2009 – 2015. Toimeenpanosta käytäntöön vuonna 2010. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 6/2011. Tampere: Juvenes Print, 142–144. Länsi 2012 -hanke ja Länsi 2013 -hanke. www.satshp.fi Länsi 2012 hankesuunnitelma. Saatavilla internetistä osoitteesta http://www.satshp.fi/portal/page?_pageid=106,155667&_dad=wportal&_schema=WPORTAL&p_calledfrom=1 Länsi 2012 loppuraportti. Saatavilla internetistä osoitteesta http://www.satshp.fi/portal/page?_pageid=106,153506&_dad=wportal&_schema=WPORTAL&p_calledfrom=1 Länsi 2013 hankesuunnitelma. Saatavilla internetistä osoitteesta http://www.satshp.fi/portal/page?_pageid=106,123257&_dad=wportal&_schema=WPORTAL&p_calledfrom=1 Pakarinen Miina: Miksi osallisuus puhuttaa Länsi 2012 – ja Toimintakykyisenä ikääntyminen hankkeissa. Yhteenveto osallisuuden teemasta Kaste- ohjelman alaisissa hankkeissa 2010. Saatavilla internetistä osoitteesta http://www.satshp.fi/portal/page?_pageid=106,123730&_dad=wportal&_schema=WPORTAL&p_calledfrom=1 Pakarinen Miina: Osallisuus käytännössä Länsi 2012- hankkeen piloteissa 2011. Saatavilla internetistä osoitteesta http://www.satshp.fi/portal/page?_pageid=106,123730&_dad=wportal&_schema=WPORTAL&p_calledfrom=1 Rostila Ilmari: Länsi 2012 - Länsi-suomen päihde- ja mielenterveystyön kehittämishanke. Väliarviointiraportti 2011. Saatavilla internetistä osoitteesta http://www.satshp.fi/portal/page?_pageid=106,123730&_dad=wportal&_schema=WPORTAL&p_calledfrom=1 Rostila Ilmari: Länsi 2012 –hankkeen arviointiraportti 2012. Itsearviointia kehittämisen tueksi. Saatavilla internetistä osoitteesta http://www.satshp.fi/portal/page?_pageid=106,123730&_dad=wportal&_schema=WPORTAL&p_calledfrom=1 Tamminen Irmeli: Pakka-toimintamallin toteutus ja hyvät käytännöt. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2012. Saatavilla internetistä osoitteesta http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/4f426748-dbfb-4658-b5e1-0095224e7e22 1 ASIAKKAIDEN OSALLISUUS VAHVISTUU IDÄSSÄ JA LÄNNESSÄ Mieli 2009 -työryhmä korosti asiakkaan aseman vahvistamista asettamalla sen ensimmäiseksi teemaksi ehdotuksissaan. Huomiota kiinnitettiin erityisesti mielenterveys- ja päihdeasiakkaan mahdollisuuksiin vaikuttaa oman hyvinvointinsa edistämiseen ja ammattilaisten asenteisiin asiakaspalvelutilanteissa. Tässä kappaleessa tarkastellaan heti aluksi Keski-Suomessa toteutettua kokemusasiantuntija-koulutusta, joka on saanut virikkeensä Mielen Avain -hankkeesta. Koulutus oli ensimmäinen laatuaan Itä- ja Keski-Suomen alueella. Aihe on ollut esillä valtakunnallisesti jo muutaman vuoden ajan ja vaati Arjen Mielenkin alueella selkeää määrittelyä. Seuraavaksi havainnollistetaan BIKVA – menetelmän käyttöä Vakka-Suomessa. Tällä menetelmällä asiakkaat voivat tarkemmin ja järjestelmällisemmin määritellä toiminnan ongelmakohtia ja mahdollisia kehittämisaiheita. Kolmas artikkeli Rauman Vaikuta – ryhmästä vie vaikuttamismuotoja vieläkin lähemmäs toiminnan tasoa. Neljäs artikkeli puolestaan vie lukijan lähemmäs organisaatiotasoa. Asiakkaat operoivat palveluissa yleensä viranomaisen tai vastaavan tahon kanssa ja yksi merkityksellisimmistä työvälineistä on terveys- ja hoitosuunnitelma. Pohjois-Karjalassa kysyttiinkin potilailta ja omaisilta näkemystä tuon suunnitelman käyttökelpoisuudesta. Seuraava Nilakan – alueen artikkeli puolestaan kuvaa jalkatuvan asiakastyön mahdollisuuksia ja haasteita pienellä paikkakunnalla. Viimeinen artikkeli tarkastelee osallisuutta järjestötyön kautta. Joensuun alueella päivitettiin vertaistoimintaopas yhteistyössä oSallisuushanke Sallin ja Kathy - toiminnan kanssa. Tällä haluttiin havainnollistaa eri rahoituslähteiden (RAY, Kaste) kautta rahoitettujen kehittämishankkeiden yhteisiä intressejä ja yhteistyömahdollisuuksia.
Liisa Rauhala Tausta Arjen mieli -hankkeen tavoitteena oli Kansallisen mielenterveys- ja päihdesuunnitelman mukaisesti vahvistaa mielenterveys- ja päihdeasiakkaiden asemaa, lisätä heidän osallisuuttaan sekä parantaa palvelujärjestelmän kykyä vastata asiakkaiden tarpeisiin (STM 2009). Keski-Suomen sairaanhoitopiirin hoitotyön strategia perustuu sairaanhoitopiirin strategiaan vuosille 2011–2013. Sen tavoitteeksi on asetettu potilaan omanhoidon ja osallisuuden edistäminen (KSSHP, hoitoyön strategia). Hoitotyön strategia konkretisoi ja jalkauttaa kansallisia sosiaali- – ja terveyspoliittisia strategioita ja toimintaohjelmia hoitotyön käytäntöihin ja johtamiseen. Tällaisia strategioita on muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma (Kaste).
Kokemusasiantuntijakoulutuksen oppimismenetelminä käytettiin vuorovaikutuksellisia teorialuentoja, kokemukselliseen oppimiseen perustuvia harjoitteita, oman tarinan työstämistä sekä erilaisiin sosiaali- ja terveydenhuollon koulutuksiin ja tapahtumiin osallistumista. Koulutuksen teorialuennot sisälsivät tietoa ihmisen sosiaalipsyykkisestä kehityksestä ja elämänkaaresta, psyykkisistä ja somaattisista häiriöistä ja sairauksista sekä terveyttä edistävistä hoito- ja kuntoutusjärjestelmistä. Lisäksi koulutuksessa käsiteltiin aiheita, jotka tukivat tulevia kokemusasiantuntijoita laajempaan yhteiskunnalliseen toimintaan, kuten tietotekniikkataitoja, sosiaalilainsäädäntöä ja sosiaalisiin oikeuksiin liittyviä asioita sekä media- ja ryhmänohjaustaitoja. Teoriatiedon tarkoituksena oli antaa valmiuksia omakohtaisen kokemustiedon jäsentämiseen sekä ymmärryksen lisääminen. Kouluttajina toimivat pääasiassa Keski-Suomen sairaanhoitopiirin ja Arjen mieli -hankkeen työntekijät osaamisalueidensa mukaan. Ilmaisu- ja vuorovaikutustaitoja, oman elämäntarinan työstämistä työstetään ulkopuolisten ammattilaisten avulla sekä tarinan kertomista ryhmässä harjoiteltiin kokemuksellisen oppimisen keinoin. Oman tarinan työstäminen ja jakaminen ryhmässä oli koulutettaville kokemuksellisesti merkittävää samoin kuin ryhmässä käydyt keskustelut.
Kokemusasiantuntijaopiskelijat ovat toimineet erilaisissa kokemusasiantuntijatehtävissä jo koulutuksen kestäessä; muun muassa kuntiin laadittavien mielenterveys- ja päihdestrategioiden työryhmissä, kansallisen läheisväkivallan osaamiskeskushankkeen projektityöryhmän jäsenenä ja ensitieto esitteiden laatimistyöryhmissä. Lisäksi kokemusasiantuntijoita on pyydetty mukaan jäseniksi psykiatrian avohoidon kehittämisen ohjausryhmään jonka tavoitteena on selvitys- ja kehittämistyön suuntaaminen Jyväskylän yhteistoiminta-alueen ja Keski-Suomen seututerveys- keskuksen kuntiin. Psykiatrian toiminta-alueelle laaditusta kokemusasiantuntijakoulutus –ja toimintamallista tulee malli koko sairaanhoitopiirin alueelle. Kokemusasiantuntijakoulutus –ja toimintamalli halutaan juurruttaa käytäntöön pysyväksi toimintamalliksi. Kirjallisuutta: Kansallinen mielenterveys ja päihdesuunnitelma 2009–2015. Toimeenpanosta käytäntöön 2010. THL:n Raportti 6/11. Tampere 2011 Kansallisen mielenterveys- ja päihdesuunnitelman toimeenpano Mielen avain – hankkeessa. Paremman palvelun avaimia. THL:n raportti 64/2012. Tampere 2012. STM 2009a: Mielenterveys- ja päihdesuunnitelma. Mieli 2009 – työryhmän ehdotukset mielenterveys- ja päihdetyön kehittämiseksi vuoteen 2015. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:3. Helsinki STM 2012:1 Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma KASTE 2012–2015.Helsinki 2012. 45 s. Linkit: Keski-Suomen sairaanhoitopiiri, hoitotyön strategia 2011- 2013 http://www.ksshp.fi/Public/default.aspx?nodeid=35763&culture=fi-FI&contentlan=1 www.arjenmieli.fi www.pohjanmaahanke.fi www.mielenavain.fi 1.2 Bikva-menetelmä Vakka-Suomen päihde- ja mielenterveystyön suunnitelman laadinnassa Projektivastaava Teija Ahokas, Uusikaupunki, Länsi -hankkeiden Vakka-Suomen pilotti Sosiologian opiskelija Miina Pakarinen, Länsi 2012 -hanke Kaste-ohjelmassa ja Mieli-suunnitelmassa korostetaan osallisuuden merkitystä sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämisessä. Länsi 2012 -hankkeen yhtenä tavoitteena oli asiakkaiden osallisuuden vahvistaminen. Tämän tavoitteen konkretisoimiseksi oli hankesuunnitelman liitteeseen koottu kahdeksan lähtökohtaa, joiden avulla asiakasnäkökulma saatetaan todelliseksi. Hankkeen alkaessa koettiin, että osallisuuden käsitettä tulisi tarkentaa, jotta kaikissa piloteissa syntyisi osallisuuden kokeiluja. Hankkeen toimesta järjestettiinkin hanketyöntekijöille esittelytilaisuus BIKVA -arviointimenetelmästä. Tilaisuudessa kehotettiin pilottien työntekijöitä kokeilemaan arviointimenetelmää niin päihde- ja mielenterveyssuunnitelmien laadinnassa kuin itse palvelujen kehittämisessä. Tässä artikkelissa kuvaamme ensin lyhyesti BIKVA- arviointimenetelmän taustalla olevaa teoriaa ja käytännön toteutuksen vaiheita. Tämän jälkeen esitellemme sen käyttöä Vakka-Suomen päihde- ja mielenterveyssuunnitelman laadinnassa. BIKVA -menetelmä BIKVA -malli on laadullinen ja asiakaslähtöinen arviointimenetelmä. Asiakaslähtöisyys ilmenee jo BIKVA -sanan lyhenteestä, joka tulee tanskan sanoista ”Brugering I KVAlitetsvurdering” eli ” asiakkaiden osallisuus laadunvarmistajana”. BIKVA -arvioinnissa asiakkaat otetaan mukaan arviointiin, minkä kautta pyritään luomaan yhteys asiakkaan ongelmien ja julkisen intervention välille. BIKVA -mallin soveltuvuutta juuri julkisen organisaation toiminnan arviointiin voidaan perustella sen monivaiheisuuden kautta. Mallissa lähdetään ruohonjuuritasolta eli asiakkaiden palautteesta. Palautetta viedään eteenpäin työntekijä- ja työnjohtoportaan kautta aina poliittisten päättäjien tasolle. Kunnallisessa sosiaali- ja terveyspalveluissa poliittinen päätöksenteko ohjaa sitä, missä kehyksissä käytännön työssä toimitaan. Käytännön työn kehittämiseksi tarvitaan palautetta palveluiden käyttäjiltä. Krogstrupin (2004) mukaan BIKVA -arvioinnista saatu palaute vastaa paremmin asiakasnäkökulmaan kuin perinteinen asiakaskysely, jossa kartoitetaan asiakastyytyväisyyttä työorganisaatiosta nousseiden kysymysten pohjalta. BIKVA -arvioinnissa asiakas määrittää toiminnan ongelmakohdat ja onnistumiset. BIKVA -arviointi ja perinteinen asiakaspalaute eivät kuitenkaan ole toisiaan poissulkevia, vaan ne voivat itse asiassa täydentää toisiaan. BIKVA -arviointimenetelmän avulla pyritään konkreettisiin muutoksiin julkisen organisaation toiminnassa. Lähtökohtana on se, että palautteen pohjalta tehdyt kehittämisohjelmat tai -suunnitelmat pannaan käytäntöön, eivätkä ne jää vain suunnittelun tasolle. Palvelun käyttäjän eli asiakkaan näkökulmasta palvelun taso syntyy asiakkaan ja työntekijän välisessä vuorovaikutuksessa. Työntekijän ammatillinen osaaminen ja työympäristö ovat ne seikat, jotka välittyvät asiakkaalle ja joiden perusteella asiakas luo subjektiivisen mielipiteensä palvelusta. Käytännön työtä ohjataan poliittisilla päätöksillä, budjetoinnilla ja lainsäädännöllä. Jotta työtä voidaan kehittää, tulisi myös johdon ja poliittisten päättäjien muuttaa ratkaisujaan asiakaspalautteesta ja -arvioinnista saadun tiedon perusteella. (Krogstrup 2004.) BIKVA -arvioinnilla nostetaan esiin työorganisaation itsestään selviä toimintatapoja. Asiakkaan kokemus ja mielipide toimii alkusysäyksenä muutosprosessille. Palvelun nykytilanteen kyseenalaistaminen tapahtuu siis alhaalta ylöspäin. Tätä voidaan kutsua niin sanotusti uudeksi asiakaslähtöisyydeksi, jossa asiakkaat määrittävät ne arviointikysymykset, joihin arvioinnin muilla portailla pysähdytään. Asiakkaat siis käynnistävät oppimisen. (Hänninen ym. 2007.) Käytännössä arviointiprosessi lähtee liikkeelle asiakkaiden vapaamuotoisesta ryhmähaastattelusta, jossa keskustellaan asiakkaiden ehdoin ja arkikielellä. Tällöin asiakkaat esittävät mielipiteensä palvelusta. Asiakashaastattelussa saadusta palautteesta tehdään kooste, joka sisältää suoria lainauksia keskustelusta. Työntekijät keskustelevat asiakaspalautteen pohjalta ja antavat kehittämisideoita, jotka pohjautuvat asiakkaiden nostattamiin kysymyksiin. Sekä asiakas- että työntekijäkeskusteluista tehdään yhteenveto, joka viedään edelleen hallinnollisen johdon kuultavaksi. He käyvät myös keskustelua tähän mennessä saadun palautteen pohjalta. Hallinnollisen johdon tapaamisen jälkeen palautetta viedään eteenpäin aina poliittisille päätöksentekijöille ja virkamiesjohdolle esimerkiksi sosiaalilautakuntaan. BIKVA -arvioinnin avulla toiminnan suunnitteluun ja kehittämiseen osallistetaan niin palvelun käyttäjät kuin muut palvelun tuottamiseen ja hallinnointiin liittyvät henkilöt. (Krogstrup 2004.) BIKVA -arvioinnin suorittaa mieluiten organisaation ulkopuolinen arvioija, joka ohjaa ryhmähaastattelut ja kokoaa niistä saatua palautetta. Ulkopuolisuuden avulla varmistetaan, että ryhmähaastatteluissa keskustelu säilyy avoimena ja eri toimijat uskaltavat tuoda mielipiteensä esille. Lisäksi keskusteluista saatua palautetta on syytä tarkastella ulkopuolisen silmin, jotta mielipiteiden koonti on riittävän objektiivista ja tasapuolista. BIKVA -arviointimenetelmässä pyritään siihen, että kaikki osallistujat ovat tasa-arvoisessa asemassa suhteessa toisiinsa. Osallistujat kertovat oman henkilökohtaisen mielipiteensä palvelusta, joten sitä ei tule tulkitakaan totuutena koko palvelusta. Arvioijan rooli on viedä kaikkien osallistujien viestiä eteenpäin niin, että kaikki saavat äänensä kuuluviin ja kenenkään mielipidettä ei tulkita paremmaksi tai objektiivisemmaksi kuin toisen. (Krogstrup 2004.) Vakka-Suomen BIKVA Länsi-hankkeen Vakka-Suomen pilotin toiminta-alueena on ollut Vakka-Suomen kuusi kuntaa, Uusikaupunki (asukasluku 2013 tammikuu 15502), Laitila (8450), Vehmaa (2334), Pyhäranta (2198), Taivassalo (1686) ja Kustavi (887). Vakka-Suomen pilotin yhtenä tavoitteena on ollut käynnistää päihde- ja mielenterveystyön suunnitelman työstämistä. Tavoitteeksi asetettiin perusteluosan laatiminen, jossa kuvataan Vakka-Suomen nykytilan lisäksi valtakunnallisia ohjeistuksia ja linjauksia. Perusteluosaa varten pilotin työntekijä kokosi ajankohtaiset ohjeistukset ja linjaukset sekä paikallisen indikaattoritiedon yhteen. Lisäksi perusteluosan nykytilakuvausta varten päätettiin toteuttaa Bikva -mallia mukaillen ryhmähaastatteluita. Tavoitteena oli hakea nykytilan kuvaukseen pinnalla olevia ajatuksia, kehittämiskohteita sekä kokeilla asiakaslähtöistä ja osallistavaa Bikva -menetelmää. Asiakasryhmähaastatteluja tehtiin viisi. Asiakasryhmistä osa oli kuntakohtaisia ja osa koko alueen kattavia: Uudessakaupungissa sijaitsevan Vakka-Suomen Mielenterveysseuran Stoppi nuorisoasuntojen asukkaat, Uudenkaupungin nuorten työpajan pajanuoret, Bibo -ryhmä eli kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavien vertaistukiryhmä Uudestakaupungista, Vakka-Suomen nuorisofoorumi, jossa on edustus kaikista Vakka-Suomen kunnista sekä LaitseMielen eli Laitilan seudun mielenterveysyhdistyksen vertaistoimijat. Ryhmiin osallistui 2 - 10 henkilöä. Vakka-Suomen nuorisofoorumin haastattelussa osallistujia oli eniten. Tämän ryhmän, kuten muidenkin nuorten ryhmien osalta, haastattelu suuntautui ja painottui ehkäisevän työn teemoihin. Vertaistoimijoiden osalta keskustelu kosketti enemmän sairauksien hoitoa ja vertaistukea. Vähiten osallistujia oli Bibo -ryhmän haastattelussa, jossa oli vain kaksi haastateltavaa. Toisaalta tämän ryhmän keskustelu oli vilkkainta. Työntekijätason haastatteluita tehtiin kolme. Haastatteluryhmät edustivat koko aluetta ja muodostuivat sosiaalityöntekijöistä, ehkäisevän terveydenhuollon terveydenhoitajista sekä A-klinikan, mielenterveysyksikön ja terveyskeskuksen psykiatrisista sairaanhoitajista. Työntekijät oli osoitettu haastatteluihin esimiesten kautta. Työntekijöille tuotiin kaikista asiakasryhmähaastatteluista nousseet teemat kehittämiskohteina ja mietittiin kohtaavatko ajatukset. Työntekijät myös toivat esille osaamisen katvealueita kehittämiskohteisiin liittyen. Esimiestason haastatteluja oli kaksi. Esimiestason haastatteluun osallistuivat edellisten työntekijäryhmien esimiehet. Esimiesten haastatteluun vietiin kahden edellisen tason tuottama tieto eli asiakkaiden tuottamat kehittämiskohteet ja työntekijöiden niihin antama palaute sekä lisäksi heidän tuottamansa ajatukset osaamisen katvealueista. Esimiestason haastatteluissa keskustelu oli vilkasta ja kehittämisen kohteet alkoivat kertaantua. Viimeisessä vaiheessa aineistoa pohdittiin Vakka-Suomen sosiaalijaostossa. Sosiaalijaosto koostuu alueen sosiaali- ja terveysjohtajista ja se kokoontuu säännöllisesti sopimaan alueen kuntien yhteisistä asioista. Sosiaalijaosto edusti tässä vaiheessa ylintä johtoa, jonka kanssa poimittiin haastatteluaineistosta ensisijaisiksi kehittämiskohteiksi nostettavat asiat. Sosiaalijaosto käsitteli Bikva -mallin tuottamaa tietoa apunaan taulukko, johon kehittämiskohteet oli ryhmitelty Mieli-suunnitelman painopisteiden mukaisesti. Tavoitteena oli löytää niitä osa-alueita, joita suunnitelmaan tulisi nostaa ensisijaisiksi tavoitteiksi. Nykytilan kuvauksessa tärkeimmät haastattelujen kautta nousevat teemat ovat:
Vakka-Suomessa Bikva -menetelmää kokeiltiin kehittämistyössä ensimmäistä kertaa. Menetelmä on melko työläs tiedonkeruun menetelmänä ja siksi sen käyttö on mahdollista hanketyössä paremmin kuin perustyön osana. Työntekijöiden ja esimiesten palautteen perusteella haastattelua olisi voinut jatkaa pidempäänkin ja keskusteltavaa olisi ollut paljon. Tiedon tuottamisessa menetelmä on koettu hyväksi, koska asiakkaiden ääni saadaan kehittämistyön lähtökohdaksi. Vakka-Suomen päihde- ja mielenterveystyön suunnitelman perusteluosa valmistuu toukokuussa 2013 ja se esitellään Vakka-Suomen sosiaalijaostolle pilotin ohjausryhmän yhteydessä. Sosiaalijaosto myös viimeistelee tällöin suunnitelmaosan laatimiseen liittyvät ohjeistukset ja nimeää ryhmät, jotka lähtevät työstämään suunnitelmaosan tavoitteita ja mittareita syksyllä 2013. Vakka-Suomen päihde- ja mielenterveystyön suunnitelma tulee valmistumaan vasta pilotin päättymisen jälkeen. Kirjallisuutta Hänninen, Kaija - Julkunen, Ilse - Hirsikoski, Riitta - Högnabba, Stina - Paananen, Ilkka - Romo, Henna - Thomasen, Tarya 2007: Asiakkaat oppimisen käynnistäjinä. Raportti BIKVA-arviointimenetelmän oppimisen kehistä. Stakesin raportteja 6/2007. Helsinki. Krogstrup, Hanne Kathrine 2004: Asiakaslähtöinen arviointi BIKVA-malli. FinSoc Arviointiraportteja 1/2004. Helsinki, Stakes. 1.3 VAIKUTA-RYHMÄN KOKEMUKSIA VAIKUTTAMISESTA Projektipäällikkö Minna Wahlman, Rauman Seudun Katulähetys ry Vaikuta -ryhmä käynnistettiin Raumalla Kaste-ohjelman Länsi 2012 -hankkeen Rauman pilotin ohjausryhmän aloitteesta. Rauman Seudun Katulähetyksen entinen toiminnanjohtaja oli mukana hankkeen ohjausryhmässä ja osallisuusteeman valmistelussa. Rauman Seudun Katulähetys ry on paikallinen järjestö, jonka tehtävänä on kohdata haastavassa asemassa olevia henkilöitä ja heidän perheitään. Työmuotoja ovat mm. päiväkeskus- ja tukiasumistyö, vanhus- ja vapaaehtoistyö sekä työ- ja koulutustoiminta. Toiminnan arvot nousevat lähimmäisen rakkaudesta – toiminnassa ihmisten aito kohtaaminen on keskiössä. (Ks. www.raumanseudunkatulahetys.fi ) Osallistujien saaminen Vaikuta -ryhmään oli aluksi haastavaa. Sitkeän parin vuoden työn ansiosta löytyi vihdoin ydinporukka, joka oli innostunut vaikuttamaan kaupungin sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen. Nykyiset osallistujat tulevat mm. kuntouttavan ryhmätoiminnan ja järjestöjen vapaaehtoistyön kautta. Yhdessä kokouksessa on läsnä yleensä 7 - 12 osallistujaa. Ryhmä oli työntekijävetoinen parin vuoden ajan, mutta sitten ryhmästä nousi puheenjohtajaehdokas, joka on sittemmin ottanut vastuuta ryhmän vetämisestä. Ryhmä kokoontuu kerran kuukaudessa vakituisessa tilassa, joka on lähellä terveyskeskusta ja päihdeklinikkaa. Sinne pääsee helposti julkisilla kulkuvälineillä. Työntekijän rooli on jäänyt muistioiden kirjaajaksi. Hän myös toimittaa muistiot eteenpäin sosiaali- ja terveystoimen johtaville henkilöille. Pääsääntöisesti Vaikuta -ryhmän palautteet ovat liittyneet terveyskeskuksen ja sosiaalitoimiston palveluihin, kuten päivystyksen toimivuuteen ja toimeentulotukihakemusten käsittelyyn. Avoterveydenhuollon ylihoitaja ehdotti, että muistiot käsitellään avoterveydenhuollon osastonhoitajien ja johtoryhmän kokouksissa, joiden palaute toimitetaan ryhmälle. Ryhmän toiminnasta voimaantuneena rohkaistui eräs ryhmäläisistä itse antamaan suoraan palautetta asiakaspalautejärjestelmän kautta kokemastaan hoidosta. Hän saikin avoterveydenhuollon johtavalta ylilääkäriltä vastauskirjeen, jossa kerrottiin, että palaute oli huomioitu ja toimintaa muutettu. Vaikuta -ryhmän ympärille koottiin koulutusporukka yhteistyössä Asumispalvelusäätiö Aspan Tandem -hankkeen( www.aspasaatio.fi )ja Länsi 2013 hanketyöntekijän kanssa. Tandem- hankkeen päämääränä on kuntoutujien oman osallisuuden ja asiantuntijuuden vahvistuminen mielenterveyspalveluiden kehittäjänä. Tavoitteena oli valmentaa ryhmäläisiä keväällä pidettävään “Osallisuus – uudet mahdollisuudet päihde- ja mielenterveystyössä” -koulutukseen. Koulutuksen tavoitteena oli saattaa yhteen raumalaiset alan ammattilaiset ja kokemusasiantuntijat. Koulutus pidettiin kaupungintalon valtuustosalissa ja siihen osallistui runsaasti sosiaali- ja terveystoimen työntekijöitä. Puheenvuoron käytti muun muassa Suomen Mielenterveysseuran kehitysjohtaja Kristian Wahlbeck. Kokemusasiantuntijat ottivat rohkeasti kantaa kuultuihin esityksiin. Päivän parhaana antina kokemusasiantuntijoiden näkökulmasta voidaan pitää sitä, että sosiaalipalvelujen johtaja lupasi edesauttaa kokemusasiantuntijan mukaan ottamista uuden Kaste-hankkeen ohjausryhmään. Vaikuta -ryhmä jatkaa toimintaansa Raumalla säännöllisesti kuukausittain tunnin kerrallaan. Tavoitteena on valmentaa kokemusasiantuntijoita mm. hankkeiden ohjausryhmiin ja oppilaitoksiin kokemuskouluttajiksi. Ehkä jonakin päivänä saamme kokemusasiantuntijan esimerkiksi työpariksi toimimaan lääkärin vastaanotolla. Ryhmäläisten kokemukset toiminnasta ovat olleet pelkästään positiivisia. Ryhmän merkitystä itselle kuvataan erittäin tärkeäksi. Osa osallistujista on ollut psyykkisesti aika huonokuntoisia, joten ryhmän merkitys heille on ollut voimaannuttava. Ryhmä on rohkaissut osallistujia puhumaan ääneen omia ajatuksia ja se on tuonut esiin asioita, joita muuten ei olisi tiedostettu. Ihmiset sanovat, että vihdoin oma ääni tulee kuuluviin ja heitä kuullaan. He kokevat, että voivat aidosti vaikuttaa sosiaali- ja terveyspalveluihin. Asiat muuttuvat ja menevät eteenpäin. Varsinkin Osallisuus-koulutuksen toteutuminen oli merkittävä, koska läsnä oli johtotason vaikuttujia. Osa ryhmäläisistä koki jopa liikutuksen tunteita siitä, että vihdoin heitä kuullaan! Ryhmä on edelleen aktivoinut jäseniään osallistumaan myös muuhun järjestötoimintaan. Erään ryhmäläisen pitkäaikainen unelma toteutui, kun hän aloitti vapaaehtoistyön käsityökerhon ohjaajana. Ryhmää halutaan edelleen kehittää “vakavasti otettavaksi” vaikuttajaksi. Internet: Rauman Seudun Katulähetys ( www.raumanseudunkatulahetys.fi ) Tandem-hanke ( www.aspasaatio.fi ) 1.4 Terveys- ja hoitosuunnitelma Pohjois-Karjalassa – potilaiden ja omaisten näkökulma potilaan aseman vahvistamiseen Projektikoordinaattori Minna K. Turunen, Arjen mieli, Joensuun osahanke Arjen mieli -hankkeessa Pohjois-Karjalan psykiatrian yksiköt aloittivat psykoosien hoidon uudistamiseksi kolmivuotisen muutosvalmennuksen ”Viestin”. Maakunnan psykiatriset sairaansijat tulevat vähenemään vuonna 2016, kun psykiatria saa uudet tilat keskussairaalan yhteydestä Joensuussa. Psykoosien hoitoa uudistetaan avopainotteisemmaksi. Onnistuneen avohoidon edellytys on asiakaslähtöisyys. Yksi osa asiakaslähtöisyyden vahvistamista on ollut maakunnallisen terveys- ja hoitosuunnitelmalomakkeen kehittäminen perusterveydenhuollon yksikön kanssa. Kun toimintaa uudistetaan, otetaan uusi terveys- ja hoitosuunnitelma laajempaan käyttöön. Juurruttamista tukevat myös Arjen mieli -hankkeessa uudistetut psykoedukatiiviset aineistot. Terveys- ja hoitosuunnitelman avulla parannetaan viestintää ja hoidon koordinointia kaikkien mielenterveyspotilaan hoitoon osallistuvien tahojen kesken. Tässä artikkelissa luon katsauksen siihen, miten se voi vahvistaa pohjoiskarjalaisen mielenterveyspotilaan osallisuutta omassa palveluprosessissaan. Toiminta on kansallisen mielenterveys- ja päihdesuunnitelman mukaista palvelujen alueellista uudistamista. Kansallisessa mielenterveys- ja päihdesuunnitelmassa tavoitteena on muun muassa tehdä Suomeen avopainotteisempi palvelujärjestelmä, vahvistaa mielenterveyspotilaiden tasavertaisuutta sekä vahvistaa potilaiden ja heidän omaistensa asemaa (STM 2009). Lomakkeen pohjana oli Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja muiden toimijoiden kehittämä yhtenäinen lomakerakenne, joka on suunniteltu tukemaan potilaan kokonaisvaltaista hoitoa (Komulainen ym. 2011). Terveys- ja hoitosuunnitelma tulee näkyviin potilaan omiin sähköisiin palveluihin: Kansalliseen terveysarkisto -palveluun ja Pohjois-Karjalassa Medinettiin, jota parhaillaan myös kehitetään. Tähän perustaan yhdistettiin ajatus psykiatrisesta hoitosopimuksesta, jota käytetään muun muassa, kun sovitaan kotiin vietävistä palveluista. Terveys- ja hoitosuunnitelman lähtökohtana on ”toimintakulttuurin kehittäminen niin, että potilas on aktiivisesti mukana oman hoitonsa suunnittelussa ja tavoitteiden asettamisessa” (THL 2011). Sen tavoitteet ovat lyhyesti: potilaskeskeisyys, voimaannuttaminen, hoidon jatkuvuus ja tietojärjestelmien hyödyntäminen hoidon toteutuksessa (Komulainen ym. 2011, 12). Kaikki nämä ovat tärkeitä tavoitteita mielenterveyspotilaan osallisuuden ja tasavertaisen aseman edistämiseksi. Terveyshyötymallin mukaista toimintaa on alettu levittää Pohjois-Karjalan perusterveydenhuoltoon RAMPE -hankkeessa (Rautaisia ammattilaisia perusterveydenhuoltoon 2010-2012, Salminen ja Ruoranen 2012) ja tämä on osaltaan luonut pohjaa myös mielenterveyspotilaiden hoidon uudistamiselle. Potilaiden ja omaisten palautetta saatiin terveys- ja hoitosuunnitelmalomakkeen koeversiosta kehittämistyön alkuvaiheessa. Keskusteluun osallistuivat Pohjois-Karjalan Mielenterveyden tuki ry ja Omaiset mielenterveystyön tukena Pohjois-Karjalan yhdistys. Mitä potilaat ja omaiset ajattelevat toimintakulttuurin muutoksesta? On totuttu siihen, että ammattilaiset tekevät hoitosuunnitelman potilaalle ja nyt uusi ajattelutapa on, että se tehdään asiakkaan kanssa. Myös omaisille ja potilaille avopainotteisempi toiminta on uutta ja he tarvitsevat tietoa siitä. Terveydenhuollon henkilöstölle hoidon tarpeena tulee ensimmäisenä mieleen diagnoosi. Tarve ja tavoitteet määritellään hoito-organisaatiossa. Entä mikä on hoidon tarve potilaan omasta näkökulmasta? Rakenteisen terveys- ja hoitosuunnitelman mukaan ”hoidon tarve” -tietokenttä täytetään näin: ”tietokenttään kirjataan vapaamuotoisesti potilaan oma tai hänen ja terveydenhuollon ammattilaisen yhteinen käsitys siitä tai niistä terveysongelmista, joita silmällä pitäen hoitosuunnitelma on laadittu.” (Komulainen ym. 2011, 17). Hoidon tavoitteiden tulisi lisäksi olla ”realistia sekä sellaisia, joihin potilas voi sitoutua” (emt., 20). Tavoitteille tarvitaan määräaika ja niiden toteutumista seurataan. Hoidon tarpeen ja tavoitteiden kirjaaminen niin, että hyödynnetään potilaan omia sanoja, on uusi asia. Voimaannuttaminen tarkoittaa sitä, että suunnitelma laaditaan yhdessä ja sen avulla löydetään hoidon suunnitteluun yhteisymmärrys, joka tukee potilaan itse kokemia tarpeita ja tavoitteita (Komulainen ym. 2011, 13). Hoidon suunnittelua yhdessä pidettiin sekä omaisten että potilaiden palautteessa edistysaskeleena. Potilaspalautteessa korostettiin, että ensi sijalla tulisi olla potilaan omat tarpeet ja tavoitteet eivätkä viralliset yhteiskunnalliset ihanteet. Näin lähdetään liikkeelle asioista, jotka ovat potilaalle tärkeitä ja joiden toteuttamiseen hänellä on hyvä motivaatio. Tavoitteita voi muuttaa, kun aiemmat tavoitteet on saavutettu ja vointi paranee. Potilaiden palautteessa pohdittiin myös sitä mahdollisuutta, että potilaan ja ammattilaisen näkemys poikkeavat paljon ja yhteistä näkemystä ei löydy. Kirjataanko erimielisyys vai kirjataanko suunnitelma, jota potilas ei voi allekirjoittaa? Potilaiden palautteessa kerrottiin, että potilas ei aina ymmärrä tai ei muista hoidon asioita, koska käytetään ammattikieltä tai ajankohta tiedon vastaanottamiselle on huono. On hyvä, että nykyisin keskustellaan enemmän hoidosta, mutta keskustelun viesti voi jäädä ymmärtämättä tai suulliset ohjeet ja sovitut asiat unohtuvat. Erityisesti, jos tieto ja ohjeet annetaan akuutissa tilanteessa, asioiden kertaaminen voinnin parannuttua on tarpeen. On myös potilaita, jotka toivovat, että terveys- ja hoitosuunnitelmaan kirjoitetaan asiat selkokielellä. Psykiatrisen avohoidon näkökulmasta tärkeää on psykoedukatiivinen ote ja varomerkkien sekä niihin liittyvien toimenpiteiden kirjaaminen terveys- ja hoitosuunnitelmaan. Lomakkeeseen voidaan kirjoittaa niin potilaan itsensä tunnistamia varomerkkejä kuin omaisten ja muiden havaitsemia. Lisäksi sovitaan esimerkiksi siitä, miten toimitaan, jos potilas ei saavu sovitulle tapaamiselle tai ei käytä lääkkeitä. Voidaan esimerkiksi sopia, että jos potilas ei saavu vastaanottokäynnille, tehdään kotikäynti. Omaisten vertaisryhmässä epäiltiin kuitenkin, otetaanko ohjeet vakavasti? Kenen vastuulla on kotikäynti? Onko omahoitajan realistista lähteä lyhyellä varoitusajalla kotikäynnille? Omaisten kokemus on, että kotikäynnille ei pyynnöistä huolimatta tulla, vaan odotetaan potilaan tuloa tai tuomista terveydenhuoltoon. Selkeästi sovittu toimintasuunnitelma voi parantaa tätä tilannetta, jos organisaatioiden toimintatapoja kehitetään samalla niin, että erilaisiin tilanteisiin voidaan käytännössä reagoida sovitun mukaisesti. Vastuutahona voi jatkossa olla esimerkiksi tehostetun avohoidon työryhmä, eikä pelkästään omahoitaja. Omaisten ehdotus olikin, että määritellään yksiselitteisesti toimenpiteet ja kenen vastuulla ne ovat. Yhtä lailla kuin hoidon tarpeessa ja tavoitteissa, terveys- ja hoitosuunnitelmaan tulisi kirjata myös kriisitilanteiden toimenpiteet realistisesti eikä ihanteiden mukaan. Lisäksi pitäisi ottaa huomioon muiden hoitavien organisaatioiden näkökulma. On tärkeä välttää sitä, että kirjataan jotain mitä ei voida toteuttaa. Terveys- ja hoitosuunnitelman tavoitteena on olla ”askel kohti terveysongelmien kokonaisvaltaista käsittelyä” (THL 2011). Omaisilla on kokemusta siitä, että organisaatioiden ja yksiköiden rajat ovat liian byrokraattisia. Kokonaisvaltaisuus ei toteudu mielenterveyspotilaiden hoidossa, vaikka tarkoitus olisi alun perin ollut hyvä. Seuraa asiakkaan ”pallottelua” ja väliinputoamista. Omaisilla on myös kokemusta siitä, että mielenterveyspotilaan somaattiset sairaudet hoidetaan huonommin kuin muiden kuntalaisten. Mielenterveyspotilaiden omat voimat eivät useinkaan riitä monimutkaisen hallinnon kanssa pärjäämiseen ja oman edun ajamiseen. Potilaspalautteessa pidettiin hyvänä, että on olemassa suunnitelma siitä, mitä pitäisi tehdä erilaisten varomerkkien ilmetessä. Tällaisesta toiminnasta ei ollut aiempaa kokemusta, mutta ajatusta pidettiin hyvänä. Aina ei tarvitse edes ottaa yhteyttä terveydenhuoltoon, vaan omahoito voi riittää tai yhteyden ottaminen omaisiin ensin. Toisaalta on tärkeä kirjoittaa selkeästi esiin ne varomerkit, joiden ilmetessä on otettava yhteyttä päivystykseen. Henkilöstön keskusteluissa on puolestaan todettu, että päivystyksessä on vaikea arvioida, miten vakavasta oireesta on kyse. Tämä voi johtaa joko liian raskaisiin toimenpiteisiin tai varomerkkien huomiotta jättämiseen. Jos varomerkit on kirjattu terveys- ja hoitosuunnitelmaan, se helpottaa päivystystä löytämään tarvitsemansa tiedon. Etuna on myös, että asiat on sovittu potilaan (ja omaisten) kanssa. Mielenterveyspotilaan osallisuus omassa hoidossa ja kuntoutuksessa oli keskustelun aiheena Arjen mielen ja oSallisuushanke Sallin (RAY-hanke, P-K:n sosiaaliturvayhdistys) järjestämässä työpajassa 30.8.2012. Työpajan asiantuntijat miettivät, miten asiakkaan osallisuutta omassa palveluprosessissa voidaan edistää. Tuloksena oli ajatuksia, joita terveys- ja hoitosuunnitelman avulla voidaan ja tulee edistää. Hoidon jatkuvuus on tärkeä, niin kuin myös hoidon ja palvelujen vaihtoehdoista kertominen ja niistä yhdessä päättäminen. Tärkein lähtökohta on kuitenkin asiakkaan kuunteleminen. (Laitinen ym. 2012.) Terveys- ja hoitosuunnitelman käyttöönottoa jatketaan Arjen mieli -hankkeen jälkeen PKSSK:n ja Joensuun kaupungin yhteistyönä. Selkokielisyydestä saatu palaute on otettu huomioon ja Arjen mieli -hankkeessa tuotetaan selkomukautettuna sekä psykoedukatiivista että terveys- ja hoitosuunnitelmaan liittyvää kirjallista materiaalia. Omaisten ja potilaiden kokemus siitä, että terveydenhuollon organisaatiot eivät reagoi kriisitilanteissa riittävän nopeasti, on tunnistettu myös psykiatrian yksiköissä ja yksi hoidon uudistamisen tavoitteista on organisoida työtä niin, että joustavampi toiminta on mahdollista ilman hallinnollisia ongelmia. Komulainen, Jorma, Vuokko, Riikka ja Mäkelä, Matti 2011: Rakenteinen terveys- ja hoitosuunnitelma. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos, Luokitukset, termistöt ja tilasto-ohjeet 7/2011. Helsinki. Saatavilla Internetistä osoitteesta julkari.fi. Laitinen Petri, Pyykkönen, Anne, Rauhala, Liisa ja Turunen, Minna K. 2012: Ajatusakvaarion I osallisuuskalastuksen saaliit. Riskiryhmien mahdollisuutta osallisuuteen, hyvinvointiin ja terveyteen parannetaan Työpaja seminaarissa: Mielenterveys- ja päihdetyön kehittäminen Kaste II:ssa 30.8.2012, Terveyden ja hyvinvoinninlaitos, Helsinki. Saatavilla Internetistä osoitteesta slideshare.net. STM 2009: Mielenterveys- ja päihdesuunnitelma. Mieli 2009 -työryhmän ehdotukset mielenterveys- ja päihdetyön kehittämiseksi vuoteen 2015. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:3. Helsinki. THL 2011: Terveys- ja hoitosuunnitelma vahvistaa potilaan asemaa ja parantaa hoidon laatua. Tiedote 3.11.2011. Saataville Internetistä osoitteesta thl.fi. Salminen, Sari ja Ruoranen, Minna 2012: Terveyshyötyä ja rautaisia ammattilaisia. Pohjois-Karjalan osahankkeen loppuraportti. RAMPE -hanke, Kaste-ohjelma, Keski-Suomen sairaanhoitopiiri. Saatavilla Internetistä osoitteesta ksshp.fi
Arjen mieli-hankkeen tavoitteena Nilakan kunnissa on kehittää mielenterveys- ja päihdeasiakkaiden matalankynnyksen palveluita asiakaslähtöisesti ja ajallisesti kestävästi, turvaten näin asiakkaan osallisuutta ja estäen syrjäytymisen kehittymistä. Alueen kaikkien kuntien ongelmana ovat pitkät välimatkat ja haasteelliset kulkuyhteydet, jotka toimivat vain kouluaikoina, kesäisin koulujen loma-aikoina yleiset kulkuyhteydet ovat olemattomat. Kyseessä olevat asiakasryhmät ovat helposti passivoituvia ja erilaisista käytännön asioista johtuvat vaikeudet voivat vielä lisätä mahdollista syrjäytymisen kehittymistä. Jalkautuvalla työllä on vastattu juuri näihin haasteisiin. Hankkeen yhteydessä olen toiminut kuntien sosiaalitoimien sekä mielenterveysneuvoloiden kanssa yhteistyössä. Artikkelin katsantokanta on lähinnä sosiaalialan katsantokantaa siksi, että ammatiltani olen sosionomi AMK. Sosiaalialan eettiset arvot antavat sosiaalialalla työskenteleville henkilöille kestävän ja kehittyvän kehyksen ammatilliseen toimintaan. Asiakaslähtöisyyteen kuuluu, että asiakkaan omia käsityksiä ja toimintaa kunnioitetaan ja hänen asioissaan toimitaan yhteistyössä hänen kanssaan. Lisäksi on tärkeää, että hänen kanssaan töitä tekevillä sosiaalitoimen henkilöillä ammatillinen osaaminen perustuu asiakkaan tarpeisiin. Stakesin ”Julkisten palvelujen laatustrategiassa” todetaan, että asiakaslähtöisyys on julkisten palvelujen laatutyön perusta. Ihmisarvo ja oikeudenmukaisuus tulisi olla itsestään oikeus meille jokaiselle ihmiselle. Asiakkaan itsemääräämisoikeus tuo asiakkaalle ensisijaisen oikeuden tehdä omaa elämäänsä koskevat päätökset. Asiakkaalla on valta sekä vastuu omasta elämästään, niin kauan kuin hän itse suinkin pystyy siitä vastaamaan. Syrjäytymisen ehkäiseminen ja osallisuuden edistäminen ovat ne eettiset arvot, joiden tulisi tuoda jokaiselle ihmiselle oikeus täysivaltaiseen yhteiskunnan jäsenyyteen. Sosiaalialan ammattihenkilöiden tehtävänä on tukea ja edistää asiakkaan kykyä ja mahdollisuuksia tämän tavoitteen toteutumiseksi (Raunio, 2004). Dialogisuus sekä voimavarakeskeisyys (empowerment) ovat olleet työotteinani ja ajatusmallinani jalkautuvassa työssäni. Voimavarakeskeisyydellä tarkoitetaan valtaistamista, voimavaraistamista tai elämänhallintaa. Voimavarakeskeisyyden lähtökohtana on, että jokaisella meistä on yksilölliset valmiudet vastuun ottamiseen. Voimavarakeskeisen ajattelun ydinkäsite on havahtuminen, jossa asiakas pysähtyy miettimään omaa elämäänsä, jossa on vahvuuksia sekä kehittämistarpeita. Tavoitteiden saavuttamisessa hyödynnetään asiakkaan omia kykyjä, taitoja ja osaamista. Voimaannuttamisen tarkoituksena on motivoida asiakkaat uskaltamaan irrottautua totutuista toimintamalleista, kuten esimerkiksi päihteistä. (Opinnäytetyö, Lemmetyinen, L. 2007). Mäkisen, Raatikaisen, Rahikan & Saarnion (2009) mukaan voimavarat voidaan jakaa fyysisiin, sosiaalisiin ja psyykkisiin voimavaroihin. Ihmisellä itsellään sekä ympäristöllä on fyysisiä ja sosiaalisia voimavaroja. Lisäksi ihmisellä itsellään on psyykkisiä voimavaroja. Dialogisessa ajattelussa lähtökohtana on se, että maailma on kaikille sama, mutta kokemukset siitä vaihtelevat. Asiakastyössä tämä tarkoittaa sitä, että molempien, sekä asiakkaan että työntekijän mielipiteet huomioidaan tilanteita ratkaistaessa. Kotiin tehtävä jalkautuva työ Olen tehnyt hankkeen puitteissa Nilakan alueella (Keitele, Pielavesi, Tervo ja Vesanto) jalkautuvaa työtä mielenterveys- ja päihdeasiakkaiden kanssa tekemällä kotikäyntejä heidän luokseen. Jalkautuvassa työssä asiakkaan ihmisarvon ja itsemääräämisoikeuden vahvistaminen sekä syrjäytymisen ehkäiseminen ovat erityisellä sijalla. Koti merkitsee ihmiselle yleensä ”turvasatamaa”, jossa on hyvä ja turvallinen olla. Kodissa ollaan asiakkaan ”omalla maalla”, mikä edesauttaa dialogisen, tasa-arvoisen keskustelun syntymistä asiakkaan kanssa. Kotiin vietävästä työstä puuttuvat myös toimistoissa olevat vallan merkit, kuten tietokone ja työpöytä, joka on asiakkaan ja työntekijän välissä. Toimistomaisuus voi myös olla monelle asiakkaalle ahdistavaa. Edellisten lisäksi koti kertoo asujastaan asioista, jotka eivät välttämättä tule esille toimistossa kohdattaessa. Ennen jalkautuvan työn aloittamista asiakkaan kanssa, häneltä pyydetään lupa toimintaan joko sosiaali- tai terveystoimen kautta. Luvan pyytämisellä ja suostumuksen saamisella kunnioitetaan asiakkaan yksityisyyttä ja itsemääräämisoikeutta. Toiminnan tarkoituksena ei ole tunkeutua kenenkään kotiin, jos asiakas ei sitä aidosti halua. Työtä ohjaavat vahvasti sosiaalialan eettiset arvot ja periaatteet. ”No nyt minä olen miettinyt, että koska tämä sinun projekti loppuu? Kuinkas sitten minun käy, käykö kukaan täällä kotona? Näin sanoi asiakkaani, joka oli huolissaan tulevaisuudestaan. Kyseessä olevalla mielenterveys- ja päihdeasiakkaalla on moniammatillinen verkosto ympärillään. Hän käy mielenterveysneuvolassa sekä terveysasemalla ja lisäksi hänellä on perhe tukenaan, mutta kuitenkin hän toivoo myös kotiin jalkautuvaa työtä. Perheeltä ja läheisiltä ei voi vaatia kohtuuttomasti, sillä heidän voimavaransa auttavat ja kannattelevat tiettyyn rajaan asti. Usein asiakkaat tuntevat myös vain vähän sellaisia ihmisiä, joiden kanssa voisi vaihtaa mielipiteitä ja keskustella ajankohtaisista tai muista asioista, jotka askarruttavat mieltä. Haja-asutusalueilla, kuten Nilakan alueella, tämä tulee esille hyvin usein, sillä välimatkat täällä ovat pitkiä, eikä yleisiä kulkuneuvoja välttämättä ole. Tällöin vaarana on, että asiakkaat syrjäytyvät ja eristäytyvät yhteiskunnasta. Muun muassa näissä tilanteissa jalkautuvalla ja ennalta ehkäisevällä työllä on suuri merkitys sekä inhimillisesti että taloudellisesti. Yüklə 256,62 Kb. Dostları ilə paylaş:
|