Itä kohtaa lännen mielisuunnitelmaa toteuttamassa 2010 2013

Psykososiaalisten palveluiden päällikkö Matti Järvinen, Porin perusturva

Terveydenhoitaja Katriina Nätkin,Porin perusturva, Länsi-hankkeiden Porin pilotti

Terveydenhoitaja Tuula Santanen, Porin perusturva, Länsi-hankkeiden Porin pilotti

Vanhustyön esimies Mia Paasiaho, Porin perusturva, Länsi-hankkeiden Porin pilotti

Kotihoidon tiiminvetäjä Jaana Penttilä, Porin perusturva, Länsi-hankkeiden Porin pilotti

Lähtötilanne ja tavoitteet

Neuvolatyö

Porin perusturvakeskuksen äitiys- ja lastenneuvolatyössä ehkäisevä päihdetyö ei ole saanut tarvitsemaansa huomiota. Päihteiden käytön kysymisen käytäntö on ollut hyvin vaihteleva. Tapa, miten asioita on kysytty, ei ole ollut paras mahdollinen. Alkoholinkäyttöä mittaava Audit-testi on monesti lähetetty neuvolan asiakkaille kotiin eikä asiaan ole välttämättä enää palattu asianomaisten tullessa vastaanotolle.

Länsi 2012 -hankkeen Porin pilotin neuvolan puheeksioton kehittämisosioon valittiin kaksi vakinaisessa työsuhteessa olevaa neuvolan terveydenhoitajaa. Heidän tarkoituksenaan oli perehdyttää Porin perusturvakeskuksen yhteistoiminta-alueen äitiys- ja lastenneuvolan terveydenhoitajat päihteidenkäytön varhaiseen puuttumiseen ja puheeksiottoon, kirjaamis- ja tilastointikäytäntöihin sekä hoitopolkuihin. Hankkeen tarkoituksena oli siis saada terveydenhoitajien toimintatavat päihdeasioissa yhtenäisiksi ja näin mahdollistaa Porin perusturvan alueella tasavertaiset palvelut kaikille neuvola-asiakkaille
Kotihoito

Päihteiden käyttöön puuttuminen ja ehkäisevä päihdetyö eivät ole olleet aiemmin aktiivisesti esillä Porin perusturvakeskuksen kotihoidossakaan . Käytäntö on ollut päihteistä käytön kysymisen osalta hyvin vaihteleva. Alkoholinkäyttöön on puututtu satunnaisesti ja vasta ongelman ollessa jo selvästi havaittavissa. Päihdeasioihin puuttuminen on ollut vailla selkeää ohjeistusta ja varhaisen puuttumisen tärkeyttä ei ole osattu arvostaa riittävästi. Päihdeongelmat ovat jo pitkään olleet kasvussa kotihoidon asiakaskunnassa.

Päihteiden käytön puheeksioton vähäisyys kotihoidossa oli noussut vahvasti esille Länsi 2012
-hankkeen Porin pilotin ensimmäisen arvioinnin yhteydessä. Tämän johdosta Porin hankkeessa päätettiin laajentaa varhaisen puuttumisen ja puheeksioton kehittäminen koskemaan myös kotihoitoa. Hanketyöntekijöiksi rekrytoitiin kotihoidon vakituisesta henkilöstöstä kaksi kokenutta työntekijää.

Hanketyöntekijät esittelivät hanketta 11.1.2012 vanhuspalveluiden päällikkötiimin palaverissa. Päällikkötiimi teki päätöksen, että kotihoidon kaikilta uusilta asiakkailta kysytään päihteiden käytöstä. Henkilökunnan koulutus oli helpompi aloittaa, koska päällikkötaso päätti ottaa puheeksioton ja varhaisen puuttumisen uudeksi työvälineeksi. Samalla sitouduttiin toimimaan seuraavien käytäntöjen mukaisesti:

• 
  Päihdeasioihin puuttumisen ja puheeksioton tulee olla luontevaa kotihoidon arviokäyntien yhteydessä.
  
• 
  Tavoitteena on, että päihteiden käytöstä keskustellaan avoimesti kuten muistakin asiakkaaseen liittyvistä asioista.
  
• 
  Päihteiden käytön puheeksiotto – ja tarvittaessa puuttuminen – toteutetaan jokaisen uuden kotihoidon asiakkaan kohdalla 1.3.2012 alkaen.
  
• 
  Otetaan käyttöön uusi työväline, ’Yli 65-vuotiaiden alkoholimittari’.
  

Kotihoitoon oli tämän perusteella tarkoitus kehittää toimintamalli, jolla kotihoidon (aluksi uusien) asiakkaiden päihdekäyttö selvitetään. Kyse oli siis puheeksioton aloittamisesta vanhustyössä. Puheeksioton periaatteena on se, että kaikilta kysytään. Jos alkoholimittarin pisteet näyttävät että asiaan pitää puuttua, niin kaikkien pitäisi osata mini-intervention keinoin puuttuminen toteuttaa.

Alkukartoitukset

Neuvolatyö

Hankkeen alussa tehtiin tilannekartoitus siitä, millaisia toimintatapoja ja asenteita päihdeasioista terveydenhoitajilla on. Kartoituksessa kysyttiin mm. Milloin asiaa kysytään? Keneltä asiaa kysytään? Miltä asian puheeksiotto tuntuu? Miten asiat kirjataan? Tunnetaanko päihteitä käyttävän asiakkaan hoitopolut? Kartoituksen tarkoituksena oli selvittää myös toimintatapojen yhtenäisyyttä eri lähipalvelualueilla.

Kartoituksessa kävi ilmi, että toimintatavat näissä asioissa olivat hyvin kirjavat. Äitiysneuvolassa odottavan äidin osalta puuttuminen ja puheeksiotto päihteiden käyttöön koettiin melko luontevaksi, puolison osalta tilanne koettiin taas hankalammaksi. Lastenneuvolassa vanhempien päihteiden käytöstä kysyminen koettiin yleensä luontevana, tosin käytössä oleva toimintatapa ei ollut toimiva. Lastenneuvolassa oli käytäntönä lähettää kysely vanhemmille kotiin ja heidän vastuullaan oli sen palauttaminen. Jos vanhemmat eivät palauttaneet kyselyä, niin asia jäi useasti ottamatta puheeksi. Kirjaaminen oli osittain puutteellista ja sekavaa eikä tilastointikäytäntöä ollut olemassa ollenkaan. Kirjaaminen oli tehty useimmiten potilaskertomukseen muun tekstin yhteyteen, jonne tieto hukkuu eikä tilastoidu mihinkään. Alkukartoituksen perusteella odottavan äidin hoitopolut tunnettiin melko hyvin, mutta muita hoitopolkuja ei juurikaan tunnettu (ks. taulukko 1).
Kotihoito

Kotihoidon alkukartoituskyselyt lähetettiin niille kotihoidon työntekijöille, jotka tekevät arviokäyntejä uusille asiakkaille. Tavoitteena oli selvittää ikäihmisten alkoholinkäytön puheeksiotto kotihoidossa tällä hetkellä. Miten henkilökunta kokee asian, puhutaanko asiasta ja jos ei, niin miksi ei? Mitä asioita kentällä koetaan vaikeaksi ja mihin haluttaisiin tietoa ja opastusta?

Ensimmäisen kyselyn perusteella alkoholin käytöstä puhuminen ja siihen puuttuminen koettiin vaikeaksi. Työskentely tapahtuu asiakkaan kotona ja vahvasti ajatellaan, että asia on henkilökohtainen ja arkaluontoinen, eikä asiakkaan yksityisyyttä haluta loukata.

Alkoholinkäytön puheeksioton koulutusmalli

Neuvolatyö

Aluksi oli tarkoitus, että neuvolan hanketyöntekijät vastaisivat kumpikin omista alueistaan ja toteuttaisivat koulutustilaisuudet yksin. Koulutukset päätettiin kuitenkin toteuttaa työparina, koska kumpikaan ei ollut aiemmin toiminut kouluttajana. Näin hanketyöntekijät saivat tukea myös toinen toisistaan ja samalla kehiteltiin mallia, jossa kouluttajat kouluttivat tilaisuuksissa kuulijoita dialogisesti.

Neuvolahenkilöstö jaettiin alueellisesti kahdeksaan eri koulutusryhmään, joille kullekin järjestettiin kolme koulutustilaisuutta heidän omissa toimipisteissään. Ryhmissä oli 2–15 henkilöä kerrallaan. Ajatuksena oli, että pienryhmissä saataisiin enemmän keskustelua aikaan ja täten saataisiin käytännössä toimivia kehitysideoita myös koulutuksiin osallistuvilta terveydenhoitajilta. Koska kehittämistyö kohdistui nimenomaan neuvolatyöhön, halusivat hanketyöntekijät alusta alkaen kuunnella myös kollegojen mielipiteitä näistä asioista, ja saada kollegat itse sanoittamaan ne asiat joihin haluttiin muutosta.

Äitiys- ja lastenneuvolaterveydenhoitajille suunnatun kyselyn pohjalta suunniteltiin, mihin osa-alueisiin olisi erityisesti panostettava. Tärkeää oli saada työntekijät ymmärtämään ennaltaehkäisevä työote tässäkin asiassa. Kun alkoholin riskikäyttöön puututaan ajoissa, seuraukset mahdollisesta haitallisesta käytöstä tai pahimmassa tapauksessa alkoholiriippuvuudesta ja niiden mukanaan tuomat ongelmat saatetaan pystyä estämään. Keskeistä asiassa oli saada koulutettavat ymmärtämään, että alkoholin riskikäytön puheeksiotto asiakaskontakteissa on kannattavaa sekä asiakkaan ja hänen perheensä terveydellisistä syistä että pidemmän päälle yhteiskunnan talouden kannalta. Kysyminen ja varhain puuttuminen asiaan kun ei maksa mitään verrattuna esimerkiksi sairaalan hoitojaksoihin, joihin alkoholin riskikäyttö voi johtaa. Työkaluja asian puheeksiottoon oli siis myös kehitettävä.

Neuvolan hanketyöntekijät suunnittelivat koulutustilaisuuksiin PowerPoint-esitykset. Ensimmäisessä koulutustilaisuudessa keskityttiin alkoholinkäytön haittoihin ja sen riskikäytön tunnistamiseen. Syvennettiin tietoutta alkoholimittareista (Audit/Tweak) ja opetettiin, miten ja milloin mini-interventiota voidaan käyttää neuvolatyössä. Toisessa koulutustilaisuudessa paneuduttiin päihteiden käytön puheeksiottoon motivoivin keinoin, motivoivan haastattelun tekniikoita soveltuvin osin hyödyntäen. Terveydenhoitajat saivat pareittain opetella käytännön puheeksiottoa Audit-testin ja motivoivan haastattelun menetelmän avulla. Kolmannessa koulutustilaisuudessa keskityttiin neuvolan hanketyöntekijöiden kehittämiin kirjaamis- ja tilastointikäytäntöihin sekä hoitopolkuihin. Suunnitelmana oli, että seuraavan puolen vuoden aikana terveydenhoitajat ottavat asiakkaiden päihteiden käytön useammin puheeksi neuvolassa sekä harjoittelevat kirjaamista ja tilastointia aiheesta.

Koulutustilaisuudet pidettiin keskustelevina, ei pelkkänä teorian opetuksena. Jos kuulijat olivat mieluummin kuuntelijan roolissa, sai hanketyöntekijöiden keskinäinen pohdinta ja keskustelu kuulijatkin herkemmin keskustelemaan. Näin saatiin heidät pohtimaan ja oivaltamaan päihteiden käytön varhaisen tunnistamisen ja puheeksioton tärkeys omia näkökulmia ja kokemuksia hyödyntäen. Hanketyöntekijät kokivat tällaisen vuorovaikutteisen koulutusmallin luontevaksi ja toimivaksi. Saatujen palautteiden perusteella myös koulutettavat kollegat pitivät tätä työskentelytapaa innostavana ja toimivana. Se, että hanketyöntekijät olivat samasta ammattiryhmästä ja organisaatiosta, koettiin erittäin oleelliseksi ja hyväksi asiaksi, koska käytännön toimintatavat olivat jo entuudestaan tuttuja. Pienryhmäkoulutuksissa oli aina tarjolla juotavaa ja pientä purtavaa välittömämmän tunnelman aikaansaamiseksi. Tällaiset pienet asiat vaikuttivat merkittävästi keskustelua lisäävästi.

Runsaan puolen vuoden kuluttua hanketyöntekijät kävivät juurruttamiskierroksella neuvoloissa. Tuolloin keskusteltiin, millaiseksi päihteistä kysyminen ja puheeksiotto kevään koulutusten jälkeen koettiin sekä miten uudet kirjaamis- ja tilastointikäytännöt olivat toteutuneet. Puheeksioton koettiin tulleen hieman helpommaksi ja sen tärkeyden merkitys oli korostunut. Vaikka asia oli tullut tutummaksi, puuttui toiminnasta vielä selkeä järjestelmällisyys. Vanhat tavat tuntuivat olevan edelleen kovin vahvasti mukana, mutta uusia suosituksia oli kuitenkin alettu hiljalleen ottaa käyttöön.
Kotihoito

Kotihoidon koulutus tehtiin samalla koulutusmallilla kuin neuvoloissa. Koulutus toteutettiin pienryhmissä (4–10 henkilöä) työntekijän omalla työpaikalla siten, että kullakin ryhmällä oli neljä koulutustilaisuutta. Tilaisuuksia oli yhteensä 32, ja osallistujamäärä oli yhteensä 255 työntekijää. Koulutuksen vieminen lähelle työntekijää mahdollisti useamman osanottajan läsnäolon. Kotihoidon hanketyöntekijöillä oli käytössään hankkeen terveydenhoitajien kehittämä koulutusmalli, joka muokattiin kotihoidon tarpeisiin soveltuvaksi.

Henkilökunnan koulutus suunniteltiin alkukartoituksen vastausten perusteella. Hankkeen aikana oli tavoitteena kouluttaa kaikki ne työntekijät, jotka tekevät arviokäyntejä ja hoito- ja palvelusuunnitelmia eli kohtaavat asiakkaan ja omaisia hoidon alkuvaiheessa. Näitä työntekijöitä ovat vanhuspalveluiden esimiehet, sairaanhoitajat, terveydenhoitajat ja tiiminvetäjät. Tarkoituksena on, että perehdytetty henkilökunta siirtää uusia toimintatapoja omiin työyksikköihinsä.
Ensimmäisessä tilaisuudessa nostettiin esiin teemoja ikääntymisen tuomista fysiologisista muutoksista, lääkkeiden ja alkoholin yhteisvaikutuksista, päihteiden käytön syistä ja seurauksista, riskikäytön tunnistamisen vaikeuksista ja Yli 65 -vuotiaiden alkoholimittarin käyttöönottamisesta. Ikäihmisten riskikäytön rajat ovat pienemmät kuin aikuisväestöllä, mutta tämä asia ei ole ollut tiedossa asiakkailla eikä työntekijöilläkään. Ikäihmisten riskikäytön rajojen sekä annoskäsitteiden tiedostaminen auttaa ymmärtämään varhaisen puuttumisen merkityksen. Lisäksi käytiin läpi, mitä tehdä kun työntekijälle tulee huoli asiakkaan alkoholinkäytöstä eli missä tilanteissa mini-intervention käyttö on hyödyllistä kotihoidossa. Paljon keskustelua saivat aikaan pohdinnat omista asenteista alkoholiin sekä ikääntyneiden alkoholinkäyttöön liittyvät uskomukset.

Toisella kerralla perehdyttiin tarkemmin hanketyöntekijöiden luomiin hoitopolkumalleihin sekä psykososiaalisiin palveluihin. Työntekijöille järjestettiin mahdollisuus tutustumiskäyntiin katkaisuhoitoasemalle ja päihdekuntoutumisyksikköön. Kun palvelu saa kasvot, on helpompi asioida ko. tahojen kanssa. Vierailut koettiin erittäin antoisiksi. Uutena asiana käsiteltiin dokumentointia kotihoidossa käytössä olevaan Effica-järjestelmään. Lisäksi kerrattiin ensimmäisen kerran materiaalia ja käytiin läpi jo saatuja kokemuksia ja tuntemuksia puheeksiotosta.

Kolmas koulutustilaisuus oli lähinnä jo juurruttamista. Kerrattiin hankkeessa kehitettyjä dokumentointi- ja kirjaamismalleja sekä ohjetta päihtyneen asiakkaan lääkityksestä yllättävissä tilanteissa esim. iltavuorossa tai viikonloppuna, virka-ajan ulkopuolella. Punaisena lankana kaikissa koulutusosioissa on ollut luontevuus päihdeasioihin puuttumiseen, puheeksiottoon ja asian tärkeyden korostaminen.

Runsaan vuoden päästä ensimmäisestä koulutuksesta oli neljäs koulutuskierros, joka aloitettiin yhteispalaverilla lähiesimiesten kanssa. Siinä todettiin, että heidän esimerkkinsä ja tukensa työntekijöille on hankkeen onnistumisen kannalta erittäin tärkeää. Effican tilastotarkastelun perusteella puheeksioton kirjaamiset olivat kotihoidon muiden uudistusten ja muutosten vuoksi vähentyneet vajaan vuoden tarkasteluajanjakson aikana. Kirjaamista oli edelleen yksinkertaistettu ennen viimeistä koulutuskierrosta ja henkilöstöä koulutettiin tähän neljännen kierroksen aikana. Samalla henkilöstön kanssa käytiin keskustelua siitä, miten päihteistä kysyminen ja puheeksiotto on koulutuksien jälkeen koettu ja miksi kirjaaminen on koettu ongelmalliseksi.

Kaikki koulutukset on toteutettu keskustellen ja työntekijöiden omia kokemuksia esimerkkeinä käyttäen. Koulutustilaisuudet olivat hanketyöntekijöiden mielestä helppo toteuttaa, koska työntekijät ja työskentely-ympäristö olivat entuudestaan tuttuja.

Porin perusturvan yhteistoiminta-alueella kotihoidon asiakkaille turvapuhelinpalvelut tarjoaa yksityinen palvelujentuottaja. Palveluntarjoajan työntekijät kohtaavat kotihoidon asiakkaita jo ennen varsinaisia kotiin annettavia palveluita. Hankkeessa on koulutettu myös palveluntarjoajan henkilökunta turvapuhelinhakemuksen yhteydessä ottamaan puheeksi asiakkaan alkoholinkäyttö. On sovittu, että he toimivat linkkinä kotihoidon henkilökuntaan päin, jos alkoholinkäyttö aiheuttaa huolta. Kotihoitohenkilöstö tekee yhteydenoton jälkeen kirjaukset asiakastietojärjestelmään.

Koulutusmallin ja laadittujen toimintatapojen arviointia
Neuvolatyö

Koulutustilaisuuksissa käydyistä keskusteluista kävi ilmi, poiketen kartoituskyselyn vastauksista, että päihteiden käyttöön puuttuminen ja puheeksiotto koetaan neuvolatyössä usein kovin hankalana ja kiusallisenakin asiana, esimerkiksi asiakassuhteen pelätään kärsivän alkoholin käytön kysymisestä. Tämän vuoksi kehitettiin ja päivitettiin asiaa helpottamaan terveydenhoitajille käytäntöön sopivia seuraavia lomakkeita:

• 
  Kutsu äitiysneuvolan ensikäynnille
  
• 
  Esitietolomake äitiysneuvolaan
  
• 
  Alkuraskauden ultraäänilähete (päihdeosiota muokattiin kattavammaksi)
  
• 
  Raskaus- ja päihteet -seula (Audit-C TWEAK-kyselyn tilalle, huumeosion selkeyttäminen)
  
• 
  Raskausajan ja synnytyksen jälkeisen masennuksen hoitopolku (selkeyttämien ja päivitys)
  
• 
  Alkoholineuvonnan hoitopolut
  
• 
  Kutsukirjeet lastenneuvolan laajoihin terveystarkastuksiin
  
• 
  Alkoholineuvonnan toimintaohje (aikuisvastaanotto)
  

Kaikkiin näihin lomakkeisiin liittyi selkeänä osa-alueena asiakkaan alkoholinkäytön kartoittaminen. Lomakkeiden yhtenä tarkoituksena oli saada puolisot tuntemaan paremmin itsensä tervetulleiksi neuvolakäynneille, jolloin myös päihdeasioiden puheeksiotto tuli luontevammaksi ja oikeudenmukaisemmaksi asianomaista kohtaan. Lastenneuvolassa puheeksiottoa edistävänä keskeisimpänä tekijänä on se, että vanhempien alkoholin riskikäytön kartoittaminen otettiin käyttöön lastenneuvolan laajoissa terveystarkastuksissa (4kk, 1½v ja 4v).

Keskeisenä tekijänä on työntekijöiden tietämys alkoholin riskikäytön tunnistamisessa esimerkiksi hoitopolkujen osalta. On epäeettistä kysyä asioista, jos ei ole tietoa ja keinoa, miten auttaa asiakasta eteenpäin.

Kuva 1: Porin perusturvakeskuksen päihdetyön hoitopolut neuvolatyössä

Päihteitä käyttävän odottavan äidin hoitopolut ovat olleet melko hyvin tiedossa aiemminkin, muut kysytyt hoitopolut ovat olleet vieraita neuvolan työntekijöille.

Terveydenhoitajien tietämys päihteitä käyttävän…	Tuntee hoitopolut		Ei tunne hoitopolkuja		Tyhjä
	2/2011	1/2012	2/2011	1/2012	2/2011	1/2012
…odottavan äidin hoitopoluista	47 %	72 %	29 %	6 %	24 %	22 %
…puolison hoitopoluista	18 %	50 %	59 %	28 %	24 %	22 %
…äidin hoitopoluista lastenneuvolassa	16 %	48 %	69 %	19 %	16 %	33 %
…puolison hoitopoluista lastenneuvolassa	12 %	41 %	71 %	31 %	18 %	28 %

Taulukko 1: Päihteitä käyttävän hoitopolun tuntemus ennen koulutusta helmikuussa 2011 ja koulutuksen jälkeen tammikuussa 2012

Tiedon taso on vuodessa parantunut merkittävästi kaikkien hoitopolkujen kohdalla. Vastaavasti on vähentynyt hoitopoluista tietämättömien osuus.

Asiaa kysyttiin myös näiden kartoitusten välissä, heti kolmen ensimmäisen koulutuskierroksen jälkeen keväällä 2011. Tällöin kaikki hoitopolut olivat vastaajien tiedossa noin 90 prosenttisesti. Kevään kartoituksen jälkeen tietämys hoitopoluista on siis jonkin verran huonontunut. Näiden tulosten perusteella voidaan todeta, että toistuva koulutus on välttämätöntä asian juurtumisen kannalta.

Koulutustilaisuuksissa käydyissä keskusteluissa ja palautekyselyjen vapaassa kommentoinnissa on selkeästi huomattavissa asenteen muutosta alkoholinkäytön puheeksioton tärkeydestä neuvolatyössä ja kotihoidossa. Osa terveydenhoitajista koki puheeksioton koulutuksien jälkeen helpompana ja työote oli tullut aktiivisemmaksi asian suhteen. Terveydenhoitajan rooli päihdeasioissa selkeytyi koulutuksien myötä.
Kotihoito

Työntekijöille suunnatussa alkukartoituksessa alkoholin käyttöön puuttuminen ja siitä puhuminen koettiin vaikeaksi. Toisessa kyselyssä asiaan oli tullut jo selkeä muutos. Loppuvuonna 2011 kodinhoitajista 40 prosenttia koki alkoholin käytöstä kysymisen luontevaksi ja 49 prosenttia hankalaksi. Koulutusten jälkeen syksyllä 2012 kysymisen koki luontevaksi 57 prosenttia ja hankalaksi 29 prosenttia.

Ensimmäisessä kyselyssä selvästi näkyi työvälineiden puute; alkoholin käytöstä puhuminen on lähinnä tapahtunut suullisesti, ainoastaan ennaltaehkäisevien kotikäyntien työntekijöillä on ollut lomake, jossa kysytään myös alkoholinkäytöstä. Toisessa kyselyssä näkyi jo uuden työvälineen – Yli 65-vuotiaiden alkoholimittarin – käyttäminen.

Yli 65-vuotiaiden alkoholimittarin käyttöönoton jälkeen puheeksioton dokumentointi on lisääntynyt selvästi. Mittari on kehitetty huomioiden ikäihmisten erityispiirteet. Kotihoidon asiakkaiden alkoholitietojen kirjaaminen on nyt ohjeistettu yhteneväiseksi terveydenhuollossa toteutettavan vastaavan kirjaamisen kanssa.

Kyselyn vastaukset osoittivat, että tarvetta puheeksiottoon kotihoidossa on, ja että yhtenäiset käytännöt ja erilaiset apuvälineet helpottaisivat työn tekemistä. Apuvälineeksi arviokäynnille laadittiin lomake, joka helpottaa puheeksiottoa. Lomakkeeseen sisällytettiin kaikki seikat, mitkä pitää huomioida arviokäynnin yhteydessä. Kun työntekijä kysyy asiakkaan lääkityksestä, on luontevaa seuraavaksi kysyä alkoholinkäytöstä. Kysymyksen näkyessä lomakkeella asia ei unohdu työntekijältä ja myös asiakkaan on helpompi oivaltaa alkoholin ja lääkkeiden yhteiskäytön vaarat. Lomake on kaikkien saatavilla perusturvan kotihoidon intranetissä. Palaute lomakkeen käyttökelpoisuudesta on ollut erittäin myönteistä ja se on vastannut työntekijöiden tarpeisiin.

Kotihoidon henkilökunnalle päihdetyön hoitopolut ovat hankkeen myötä selkiytyneet, koska hoitopolut kuvattiin toimintaohjeeksi (kuva 2). Hankkeessa on lisäksi laadittu toimintaohje paljon ongelmia aiheuttaneesta päihtyneen kotihoidon asiakkaan lääkehoidon toteuttamisesta virka-ajan ulkopuolella. Koulutusta kaivataan lisää mm. alkoholin ja lääkkeiden yhteisvaikutuksista, kirjaamisesta ja tietoa alkoholin haitoista nimenomaan ikäihmisen näkökulmasta.

Kuva 2: Porin perusturvakeskuksen alkoholineuvonnan hoitopolut kotihoidossa