Itä kohtaa lännen mielisuunnitelmaa toteuttamassa 2010 2013

2.3 Turun kaupungin mielenterveys- ja päihdeohjelma

Ehkäisevän päihdetyön suunnittelija Minttu Ojanen, Turku, Länsi-hankkeiden Turun pilotti
Turun kaupungin mielenterveys- ja päihdeohjelma 2011–2015 hyväksyttiin Turun kaupungin peruspalvelulautakunnassa 19.1.2011 (Turun kaupungin mielenterveys- ja päihdeohjelma 2011–2015). Turussa päihdeohjelma ja mielenterveyssuunnitelma olivat aikaisemmin erillisinä asiakirjoina, jotka kansallisen suosituksen mukaan päätettiin yhdistää. Ohjelman valmisteluvaiheessa koottiin yhteen kaikki mielenterveys- ja päihdepalvelujen kansalliset suositukset ja paikalliset suunnitelmat. Koostetta käsiteltiin ikäkausittaisissa Turun kaupungin viranomaisista ja järjestöjen edustajista koostuvissa asiantuntijafoorumeissa. Foorumeissa eriteltiin suosituksista ja kehittämistarpeista sellaiset tavoitteet, jotka voitiin ottaa osaksi mielenterveys- ja päihdeohjelmaa. Näin työstämällä laadittiin ohjelma, jonka tavoitteena on vahvistaa ehkäisevää ja edistävää päihde- ja mielenterveystyötä Turussa. Länsi 2012
-hankkeessa tehtyä ohjelmatyötä on kuvattu Mieli-suunnitelman toimeenpanoa selostavassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuoden 2010 raportissa (Heikkinen 2011).
Ohjelman keskeiset tavoitteet ovat palvelujen painopisteen siirtäminen korjaavista erityispalveluista ehkäiseviin palveluihin ja terveyden edistämiseen, palveluihin ohjautumisen tehostuminen ja siihen liittyvä hoitoketju- tai poikkihallinnollinen yhteistyö sekä korjaavien erityispalvelujen kehittäminen. Nämä linjaukset on työstetty ohjelma-asiakirjassa viideksi toimenpide-ehdotukseksi. Ohjelman lähtökohtana on eri yksiköiden oma-aloitteisuus ja kehittämishalu. Länsi 2013 -hankkeen Turun pilotin tavoitteena on ollut ohjelman jalkauttaminen. Seuraavassa tarkastellaan toimenpide-ehdotus kerrallaan, kuinka tavoitteessa on onnistuttu.
Ensimmäisessä toimenpide-ehdotuksessa kaikille niille kaupungin palvelujen tulosalueille, joilla tehdään työtä asukkaiden hyvän terveyden, toimintakyvyn ja elinolojen ylläpitämiseksi, annetaan mahdollisuus itse määrittää ne toimenpiteet, joita tulosalueella voidaan nykyresursseilla tehdä palveluiden saavutettavuuden parantamiseksi. Hanketyöntekijä kartoitti eri tulosalueiden tarpeita ja toimenpide-ehdotuksia. Monella tulosalueella toivottiin lisäkoulutusta mielenterveys- ja päihdeongelmien varhaisesta tunnistamisesta ja puheeksiottamisesta. Turun kaupungin hyvinvointitoimialan asiakastyötä tekevälle henkilöstölle on järjestetty päihdeaiheesta useita koulutuksia eri näkökulmista: ikääntyneet ja päihteet, lapsiperheet ja päihteet sekä päihteet työpaikalla. Lisäksi järjestettiin mielenterveysongelmien varhaisen tunnistamisen koulutuksia, joihin tulosyksiköistä osallistuivat työelämäkuntoutus, lääkinnällinen kuntoutus, terveysasemat, sosiaalityö ja vanhuspalveluiden sosiaalityö. Turun hyvinvointitoimialan psykiatrisen erikoissairaanhoidon lasten ja nuorten poliklinikka ideoi ja toteutti Kartalle-projektin, jossa kehitettiin uusia välineitä syrjäytyneiden nuorten auttamiseksi toimistopsykiatrian sijaan. Projektissa nuorten psykiatrian yhteistyötahoista koottiin työkalupakki, jota voidaan jatkossa hyödyntää nuorten hoidossa. Lisäksi projektissa kartoitettiin potilaan kulku hoitoprosessissa. Psykososiaalisessa kuntoutuksessa kokeiltiin hyvin tuloksin ryhmämuotoista depressiokoulua opiskeluterveydenhuollossa. Koulun toteutti moniammatillinen tiimi, johon kuului psykologeja ja fysioterapeutti.
Ohjelman toisessa toimenpide-ehdotuksessa hyvinvointitoimialan tulosalueita pyydetään itse määrittämään, miten mielenterveys- ja päihdeongelmien puheeksioton voi parhaiten systematisoida kiinteäksi osaksi asiakastyötä esimerkiksi sisällyttämällä puheeksioton osaksi määräaikaistarkastuksia tai asiakassuunnitelman laatimiseen liittyviä haastatteluja. Hyvinvointitoimialan asiakas- ja potilastietojärjestelmien kirjauskäytäntöjä tulisi kehittää niin, että mielenterveys- ja päihdeongelmien seulonnat ja puheeksiotot on helppo kirjata tietokantaan ja että niiden toteutumista on helppo seurata tilastollisesti. Kirjaamiskäytäntöjen kehittäminen ei ole edennyt toivotulla tavalla. Esteenä ovat olleet potilas- ja asiakastietojärjestelmien jäykkyys sekä kentän kehittämishaluttomuus. Kirjaamista pidetään aikaa vievänä ja hankalana. Näin ollen myös seulontojen toteutumisen ja puheeksiottokertojen seuraaminen on mahdotonta. Turun hyvinvointitoimialan terveyden edistämisen yksikkö kehitti yhdessä nuorten kanssa päihdekortit puheeksiottamisen työvälineeksi kouluterveydenhuollon tarkastuksiin. Puhutaan päihteistä -korttien laatimisprosessi ja käyttötarkoitus on kuvattu Innokylän hyviin käytäntöihin (Puhutaan päihteistä – materiaali).
Kolmannessa toimenpide-ehdotuksessa tarjotaan koulutusta lievien mielenterveyshäiriöiden hoitamisesta ja mini-interventiokoulutusta tai elintapamuutokseen motivoivan haastattelun koulutusta niille hyvinvointitoimialan tulosalueille, joilla puheeksiotto on jo osa perustyötä. Hyvinvointitoimialan tulosalueita pyydettiin itse määrittämään, miten mielenterveys- ja päihdeongelmien varhaista hoitoa voitaisiin nykyresurssein edistää eri toimipisteissä. Perusterveydenhuollossa ilmeni tarve henkilöstön osaamisen lisäämiseen. Terveysasemien henkilökunnalle on järjestetty mini-interventiokoulutusta. Motivoivan haastattelun koulutuksiin on osallistunut työntekijöitä työelämäkuntoutuksesta, sosiaalityöstä, psykososiaalisesta kuntoutuksesta sekä lasten ja nuorten poliklinikalta.
Neljäs toimenpide-ehdotus on kaikkein konkreettisin. Siinä esitetään, että Turun hyvinvointitoimialan terveyden edistämisen yksikkö laatii asiakkaille ja yhteistyötahoille mielenterveys- ja päihdepalveluoppaan, johon sisällytetään selkokielinen tieto kaupungin omista mielenterveys- ja päihdepalveluista samoin kuin kolmannen sektorin ja yksityissektorin palvelutarjonnasta. Lisäksi toimenpide-ehdotuksessa esitetään, että terveyden edistämisen yksikkö koordinoi kaupungin työntekijöitä varten asukkaiden hoitopolkukuvaukset eli koostaa kuvaukset siitä miten asukas pääsee mielenterveys- ja päihdepalvelujen piiriin ja miten hoitoketjussa edetään. Mielenterveys- ja päihdepalvelut Turussa -opas valmistui vuonna 2011 ja sitä päivitetään kevään 2013 aikana. Opas on kuvattuna Innokylän hyviin käytäntöihin (Mielenterveys- ja päihdepalvelut Turussa). Opas on tullut kentältä saadun palautteen perusteella tarpeeseen. Lisäksi Turussa ollaan parhaillaan kuvaamassa vahvasti päihtyneen hoitoreittiä.
Viimeinen toimenpide-ehdotus koskee erityispalveluja. Erityispalvelujen tulosalueita pyydetään määrittelemään, miten ne voivat tukea tavoitetta palvelujen painopisteen siirtämisessä ehkäisevään suuntaan. Esimerkkeinä ovat peruspalvelujen konsultoinnin kehittäminen, vaikeiden häiriöiden tai kaksois- ja kolmoisdiagnoosien seulonta ja hoidosta arkielämään palaavan asukkaan tukitoimien kehittäminen. Turun hyvinvointitoimialan psykiatrisen erikoissairaanhoidon konsultaatioita on jatkuvasti lisätty. Lasten ja nuorten psykiatria on aloittanut konsultoivan erikoislääkärin ja sairaanhoitajan työn. Terveysasemia konsultoivia hoitajia on lisätty. Lokakuussa 2012 aloitettiin työikäisten ensiarviotoiminta, jossa psykiatrian erikoislääkäri tapaa 1–2 viikon kuluessa lähetteen saapumisesta potilaan, ja antaa hänelle tarvittaessa nopean ja kattavan konsultaation. Vanhuspsykiatriassa on osastopaikkoja pienimuotoisesti alettu muuntaa konsultoivaksi ”kotisairaalatoiminnaksi”. Työtä toimivien konsultaatiokäytäntöjen kehittämiseksi jatketaan.
Turun kaupungin mielenterveys- ja päihdeohjelman tavoitteiden toteutuminen on laskettu sen varaan, että kaupungin eri hallintokuntien henkilöstö keskuudessaan laatii omia toimenpide-ehdotuksia ohjelman tavoitteiden mukaan. Tämä ei käytännössä ole ollut toimiva ratkaisu, vaan toimenpiteiden tulisi olla konkreettisempia ja niillä tulisi olla selkeästi osoitettu toteuttajataho sekä seurannan ja arvioinnin mahdollistavat mittarit. Lisäksi kaupungin koko (180 225 asukasta) ja Turun kaupungin hyvinvointitoimialan suuri henkilöstömäärä (4500 henkilöä) tekevät jalkauttamisesta hidasta ja haastavaa.

Kirjallisuutta:

Heikkinen, Mika 2011: Mielenterveys- ja päihdeohjelman laatiminen Turkuun. Teoksessa Juha Moring – Anne Martins – Airi Partanen – Viveca Bergman – Esa Nordling – Veijo Nevalainen (toim.) (2011) Kansallinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma 2009–2015. Toimeenpanosta käytäntöön vuonna 2010. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 6/2011. Tampere: Juvenes Print, 144.

Internet

Innokylä

www.innokyla.fi
Mielenterveys- ja päihdepalvelut Turussa -opas

https://www.innokyla.fi/web/malli185226 25.4.2013

Puhutaan päihteistä - nuorille suunnattu materiaali päihdeasioiden käsittelyyn

https://www.innokyla.fi/web/malli178041 25.4.2013

Turun kaupungin mielenterveys- ja päihdeohjelma 2011–2015

http://www.turku.fi/Public/download.aspx?ID=160522&GUID={0893B08A-0E46-4008-98B2-698814031E0B} 25.4.2013
2.4 Oman alueen näköistä strategiatyötä pienissä seutukunnissa

Seutukehittäjä Päivi Muranen, Arjen mieli -hanke

Nurmes ja Valtimo ovat pieniä pohjoiskarjalaisia kuntia, joiden yhteinen asukasluku on noin 11 000. Palvelut ovat keskittyneet ja toimijat tuntevat toisensa, joten asioiden hoitaminen ja päätösten tekeminen on parhaimmillaan nopeaa ja joustavaa. Tiivis yhteistyö eri tahojen ja alueen kesken nähdään myös laadukkaiden palvelujen järjestämisen yhtenä mahdollisuutena. Muiden muuttotappiokuntien tapaan nuoret lähtevät muualle työn ja opiskelun perässä. Alueen ikääntyvien määrä on suuri ja huoltosuhde on epäedullinen.

Molemmilla kunnilla on jo aiemmin laadittu erillinen päihdesuunnitelma sekä yhteinen terveydenhuollon kuntayhtymän mielenterveystyön kokonaissuunnitelma. Ensimmäinen yhteinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma valmistuu toukokuussa 2013. Pohjana suunnitelman laatimisessa on yhteinen terveydenhuollon kuntayhtymä sekä päihdetyössä tehtävä yhteistyö.

Suunnitelman painopistealueeksi on valittu ennaltaehkäisevä toiminta. Pienten seutukuntien toiminta on taloudellisesti tiukasti raamitettua ja uusien resurssien saaminen vaatii hyviä perusteluja. Ehkäisevän toiminta on myös vaikuttavaa ja kustannustehokasta (MacDaid 2011). Sekä päihde- että mielenterveystyön painopiste on kauan ollut Suomessa palvelujen ja rakenteiden kehittelyssä ja ehkäisevä työ on jäänyt taka-alalle (Nordling 2010).

Mielenterveys- ja päihdesuunnitelman tekemiseen eli strategiatyöhön on osallistunut eri toimialojen työntekijöitä. Artikkelia varten on strategiatyöryhmiin osallistuneilta toimijoilta kysytty millaisia kokemuksia ja ajatuksia strategiatyö on herättänyt ja miksi työhön on lähdetty mukaan. Lopuksi tarkastelen lähemmin muutamia nuorten ikäkausityöryhmän strategiaan kehittämiä toimenpide-ehdotuksia.

Miksi mukaan?

”Koen tärkeänä yhteistyön asiakasasioissa ja ammattimaisen tiedon vaihdon ja päivittämisen.” (osallistuja)

Strategiatyöhön on tultu mukaan erilaisista lähtökohdista eri aikoina: mukana on oltu alusta asti tai on hypätty mukaan liikkuvaan junaan. Osa tekee korjaavaa mielenterveys- ja / tai päihdetyötä ja osa ennaltaehkäisevää työtä osana omaa työtä. Muun muassa vastuu kunnan nuorisotyöstä ja ehkäisevästä päihdetyöstä velvoittaa ja kannustaa osallistumaan. Myös oma kiinnostus ja esimiehen päätös ovat edesauttaneet strategiatyössä mukana olemista.

Strategiatyö tarjoaa hyvän mahdollisuuden tutustua muihin kuntakentän palveluihin ja toimijoihin. Tapaamisissa on ollut mahdollisuus vaihtaa ja päivittää tietoja. Jatkossa myös yhteydenottokynnys madaltunee, kun toimijat ovat tutustuneet toisiinsa. Eri toimijoiden välinen työskentely voi auttaa lisäämään ammatillista asennetta ja parantaa näin palvelujen laatua. Laaja mielenterveys- ja päihdetyön hahmottaminen voi myös auttaa sopeutumista tulevaan sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan yhdistymiseen.

Mitä odotuksia strategiatyöltä ja strategialta?

”Olen varma strategian tarjoamasta hyödystä ja avusta koko päihdetyön kentän kehittämisessä ja laadullisen työn varmistamisessa.” (osallistuja)

Yksi oleellinen strategiatyön tulos on jo nyt yhteistyön lisääntyminen. Työryhmissä eri sektorien toimijat kuten nuorisotyöntekijät, rehtorit, terveydenhoitajat, sairaanhoitajat sekä lastensuojelutyötä tai päihdetyötä tekevät sosiaalityöntekijät tapaavat saaden laajemman näkemyksen mielenterveys- ja päihdetyöstä. Vanhojen raja-aitojen toivotaan hiljalleen kaatuvan, eikä mielenterveys- ja päihdeasioita toivota enää nähtävän aivan toisistaan erillisinä vain tietyille sektoreille kuuluvina asioina. Laajempi vastuunotto, keskustelun lisääntyminen ja osaamisen lisääntyminen nähdään hyvinä asioina.

Strategiatyön toivotaan olevan alkusysäys jatkossa tapahtuvalle kehittämistyölle. Yhteisen strategiatyön jälkeen on helpompi lähteä kehittämään mielenterveys- ja päihdetyötä laajemmin kohti laadukkaampia palveluja. Kehitystyö halutaan nähdä pitkäkestoisena ja eteenpäin pyrkivänä toimintana.

Mielenterveys- ja päihdestrategian konkreettisena hyötynä mainitaan yhdessä kehitettyjen toimenpiteiden vaikutus tiettyihin ryhmiin. Toivomus muun muassa mahdollisuudesta tukea vanhempia kasvatustyössä ja tätä kautta auttaa lapsia ja nuoria kohti terveempää elämää, on herännyt osallistujien omassa työssä havaituista epäkohdista.

”Suunnitelman voisi ajatella olevan jokaisen toimijan työkalu, jolla voidaan perustella omaa toimintaa ja käyttää yhdessä sovittuja pelisääntöjä hyväksi.” (osallistuja)

Strategian toivotaan olevan oman alueen näköinen konkreettinen työkalu, joka tukee omaa työtä. Strategia voi yhden vastaajan mukaan jopa edistää myönteistä ilmapiiriä ja tuoda toimintaan enemmän yhteisöllisyyttä.

Nuorten ikäkausiryhmän tuloksia

Nurmeksen ja Valtimon ensimmäisen strategian painopistealueeksi valittiin nuoret. Osa strategiaan kirjattavista toimenpiteistä on jo aikaisemmin todettu käyttökelpoisiksi. Ennaltaehkäisevää ja edistävää päihdetyötä toteutetaan muun muassa kouluissa toteutettavalla Selvä sopimus -toiminnalla. Yläkoulun 7. – 9. luokkalaiset yrittävät pysyä erossa päihteistä sopimuksen avulla yläkoulun ajan ja ammatillinen oppilaitos puolestaan jatkaa sopimusta yläkoulussa aloittaneiden kanssa. Yläkoulun sopimuksessa mukana ovat sopimuksen tehneet koululaiset ja ryhmänohjaajat sekä nuorisotoimi.

Ammattioppilaitoksen opiskelijoilla on mahdollisuus kouluttautua nuorten vertaisvalistusohjelman avulla, joka tarjoaa vertaistukea päihteettömyyteen nuorelta nuorelle. Uudentyyppiset valistusmenetelmät voivat olla entisiä vaikuttavampia. Päihdekasvatuksen tavoite on tarjota nuorelle riittävästi asiallista tietoa ja neuvoa vastuullista suhtautumista päihteisiin, jolloin käyttäjä kykenee itse tietoisesti kontrolloimaan käyttöään ja ymmärtämään siitä aiheutuvia riskejä (Pylkkänen, Viitanen ja Vuohelainen 2009).

Vanhemmuutta tuetaan aloittamalla tukiryhmiä nuorille äideille ja isille. Vanhempainryhmien vertaistukitoiminasta on hyviä tuloksia. Haarasen (2013) väitöskirja vahvistaa tätä jo tiedettyä asiaa. Vanhemmat saavat ryhmissä muun muassa tietoa ja arvostusta vanhempina. Lapset oppivat sosiaalisia taitoja ja tapaavat ikäisiään. Tärkeänä pidetään juuri ryhmänjäsenten yhteenkuuluvuuden tunnetta, jota edistää samanlainen elämäntilanne ja vanhempien samankaltainen ajatusmaailma.

Strategioiden voidaan siis hyvällä syyllä sanoa parhaimmillaan olevan kehitystyötä ja yhteistyöstä vauhdittavia työkaluja, josta voi saada tukea, apua ja ohjeistusta myös omaan työhön. Yhdessä sovitut toimenpiteet, joiden tarkoitus on nimenomaan kuntalaisten mielenterveyden edistäminen ja päihteettömyyden tukeminen, vauhdittavat koko kuntakentän ja kuntalaisten kanssa työskentelevien tahojen toimintaa. Mielenterveys- ja päihdetyöhön ei pysty kukaan yksinään, vaan vaikuttava työ vaatii kaikkien kunnan työntekijöiden panosta, jota täydennetään muiden toimijoiden ennaltaehkäisevällä toiminnalla.

Kirjallisuutta

McDaid, David 2011: Making the long term economic case for investing in mental health to contribute to sustainability. Euroopan komissio. Bryssel. Belgia.

Haaranen, Ari 2013: Realistinen arviointi lapsiperheiden vanhempainryhmistä: muutokset perheen terveydessä ja vaikuttavuutta edistävät toiminnat. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto.

Nordling, Esa 2010: Edistävä ja ehkäisevä mielenterveystyö. Teoksessa Airi Partanen – Juha Moring – Esa Nordling – Viveca Bergman (toim.): Kansallinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma 2009-2015. Suunnitelmasta toimenpanoon vuonna 2009. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. AVAUKSIA 16/2010. Yliopistopaino. Helsinki.

Pylkkänen, Sanna – Viitanen, Reijo – Vuohelainen, Elsi (toim.) 2009: Mitä on nuorisoalan ehkäisevä päihdetyö? Laadukkaan päihdekasvatuksen tukimateriaalia. Preventiimi. Nuorisoalan ehkäisevän päihdetyön osaamiskeskus. Humanistinen ammattikorkeakoulu. Sarja C. Oppimateriaalia. Helsinki.
2.5 Eurajoen päihde- ja mielenterveyssuunnitelma osana kuntastrategiaa
Hyvinvointikoordinaattori Marjo Hamilas, Länsi 2013 -hankkeen Eurajoen pilotti
Eurajoen kunnassa hyvinvointijohtamistyö sai vauhtia edellistä kuntastrategiaa työstettäessä, vuonna 2009. Kuntastrategiaan kirjattiin selkeästi kannanottoja kuntalaisten arjen sujumisen tukemisesta ja ennaltaehkäisevän työn painottamisesta. Kuntastrategian toimeenpanoa haluttiin tehostaa erilaisten poikkihallinnollisten toimintaohjelmien kautta, joista yksi kohdentui erityisesti terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen – Voi hyvin Eurajoella -toimintaohjelma.

Toimintaohjelma kohdennettiin koko kunnan väestöön ja teemoitettiin valtuustokauden eri vuosille: ravinto, liikunta ja osallisuus. Yhden valtuustokauden aikana terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen kunnassa sai paljon huomiota ja erilaiset tempaukset ja tapahtumat lisäsivät näkyvyyttä. Yhtenä keskeisenä tavoitteena oli parantaa poikkihallinnollista yhteistyötä ja ottaa mukaan hyvinvointityöhön myös muut kuin kunnan omat toimijat, kuten seurakunta, järjestöt, oppilaitokset ja yritykset. Neljän vuoden aikana Eurajoella luotiin hyvinvointityön peruspilareita: hahmoteltiin rakenteita ja löydettiin työkaluja, jotta pitkäjänteisempi hyvinvointityön kehittäminen tulevaisuudessa mahdollistuisi.

Hyvinvointiohjelman käytännön työkaluksi löytyi sähköinen hyvinvointikertomus, joka tekee mahdolliseksi kuntajohtamisen ja päätöksenteon hyvinvointitiedon avulla. Valmiit hyvinvointi-indikaattorit mahdollistavat kokonaiskuvan kunnan väestön hyvinvoinnin tilasta ja samalla vertailun eri kuntien välillä. Sähköistä hyvinvointikertomusta on kehitetty STM:n Kaste-rahoituksen avulla, erityisesti Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä Terveempi Pohjois-Suomi -hankkeessa (TerPS).

Hyvinvointisuunnitelman indikaattoreiksi on nostettu muun muassa alkoholin riskikulutusprosentti 40

-vuotiaiden miesten ja naisten ikäryhmässä, sekä 70 -vuotiaiden ikäryhmässä. Tavoitteena on mielenterveys- ja päihdeongelmien sosiaalisten ja terveydellisten haittojen vähentäminen ja ennaltaehkäisevä työ. Keinoina ovat varhainen puuttuminen, puheeksiotto ja päihteiden riskikulutuksen seulat, mini-interventio ja motivoiva haastattelu.

Hyvinvointisuunnitelma kokoaa sateenvarjonsa alle kaikki kunnan eri hyvinvointiin ja terveyteen liittyvät suunnitelmat, kuten päihde- ja mielenterveyssuunnitelman (kuvio 1.). Eurajoella ensimmäinen päihde- ja mielenterveyssuunnitelma valmistui vuonna 2008. Se valmisteltiin yhteistyössä Satakunnan sairaanhoitopiirin kanssa. Eurajoen päihde- ja mielenterveyssuunnitelman arviointiryhmä on kokoontunut säännöllisesti vuosittain ja arvioinut kehittämisohjelman toteutumista systemaattisesti. Tällä hetkellä kaikki kehittämiskohteet ovat toteutuneet ja suunnitelma kaipaa päivitystä. Uusi päivitetty suunnitelma valmistuu kesän 2013 aikana.

Kuvio 1. Strategiasekamelskasta järjestykseen – kuntastrategia täsmentyy erilaisten ohjelmien ja tarkempien suunnitelmien kautta.
Tällä tavoin kuntastrategia täsmentyy ja tarkentuu yksityiskohtaisiksi konkreettisiksi kehittämiskohteiksi ja toimenpiteiksi, joiden toteutumista voidaan helposti arvioida. Yhteinen tavoite ja ymmärrys asioista selkeytyvät, strategia ja eri suunnitelmat alkavat elää.
Internet
Terveempi Pohjois-Suomi -hanke

http://sp.terps.foral.fi/default.aspx

2.6 Ehkäisevän päihdetyön Pakka-toimintamalli

Projektityöntekijä Sari Ilvonen, Pori, Länsi-hankkeiden Porin pilotin Pakka-hanke

Alkoholiohjelman aluekoordinaattori Irmeli Tamminen, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Alkoholin käyttö, tupakointi ja rahapelien pelaaminen voivat aiheuttaa psyykkisiä, fyysisiä, sosiaalisia ja taloudellisia haittoja sekä riippuvuutta. Paikallisten alkoholihaittojen ehkäisyyn kehitetty Pakka-toimintamalli sopii alkoholin- ja tupakan oston ja rahapelien pelaamisen ikärajojen yhteisölliseen noudattamiseen, valvontaan ja haittojen ehkäisyyn. Mallin avulla julkinen säätely, vastuulliset markkinat, ehkäisevän päihdetyön toimijat, media ja kansalaiset yhdistävät voimansa. Näin voidaan samalla sekä estää ikärajatuotteiden myyminen ja välittäminen alaikäisille että edistää vastuullista elinkeinotoimintaa ja minimoida haittoja. Pakka-toimintamalli kehitettiin vuosina 2004–2007 hankkeessa, jota johti silloisen Stakesin tutkimusprofessori Marja Holmila. Työssä oli mukana laaja Stakesin alkoholitutkija- ja kehittämisasiantuntijatyöryhmä. Pilottialueina hankkeessa olivat Hämeenlinnan ja Jyväskylän seutukunnat. (Holmila, Warpenius, Warsell, Kesänen & Tamminen 2009.)
Pakka-toimintamallin tausta

Alkoholihaittojen ehkäisy on Suomessa ollut keskeisesti valtion keskushallinnon vastuualuetta. Alkoholioloja säänneltiin vuosikymmenet pitkälti valtioneuvoston toimesta yhteistyössä Alkon kanssa, jolle oli annettu alkoholimyynnin monopoli. Keskeisiä välineitä sääntelyssä ovat olleet alkoholin vero- ja hintapolitiikka sekä alkoholin myynnin ja anniskelun rajoitukset, jotka alkoholitutkimuksen perusteella tiedetään tehokkaiksi alkoholipoliittisiksi keinoiksi (Babor ym. 2010). Valtion vahva rooli alkoholihaittojen torjunnassa on johtanut kuitenkin siihen, että alkoholijuomien saatavuutta sääntelevät toimenpiteet ovat jääneet kuntatasolla vähäisemmälle huomiolle. Näin ollen Suomessa on suuri tarve kehittää tehokkaita paikallisia alkoholihaittojen ehkäisyn malleja. Vastuuta alkoholihaittojen ehkäisystä on 1990-luvun alkupuolelta lähtien siirretty paikallishallinnolle. Samanaikaisesti kuntien resurssit ehkäisytyöhön ovat kuitenkin vähentyneet. (Holmila & Warpenius 2012.)

Pakka-hanke (vuosina 2004–2007) vastasi osaltaan tähän yhteiskuntapoliittiseen tarpeeseen. Pakka-toimintamallia lähdettiin kehittämään neljällä työalueella: 1) Paikallisen alkoholipolitiikan pysyvien rakenteitten luominen, 2) vastuullisen myynnin ja anniskelun kehittäminen viranomaisvalvontaa ja elinkeinon omavalvontaa tehostamalla, 3) nuoret ja perheet toimijoina ja 4) yhteisömobilisaatio ja media. Pakan toimintamallissa julkinen säätely, vastuulliset markkinat, ehkäisevän päihdetyön toimijat sekä media ja kansalaiset yhdistivät voimansa paikallisella tasolla alkoholihaittojen minimoimiseksi. Mallin keskiössä oli vähittäiskaupan vastuullisen myynnin ja ravintoloiden vastuullisen anniskelun edistäminen. (Holmila & Warpenius 2012.)
Pakan toimintamalli perustui yhteistyöhön paikallisten viranomaisten ja alkoholiyrittäjien välillä. Hankkeen aktiivisia toimijoita olivat myös nuoret ja heidän vanhempansa, median edustajat, vapaaehtoistoimijat sekä välillisesti myös kaikki seudun asukkaat. Lähtökohtana oli yhteisötasoinen ennaltaehkäisy, jossa yksilöiden elinympäristöön vaikuttavat toimenpiteet vähentävät koko kohdeväestön haittariskiä. Perusajatus oli, että samaan suuntaan vaikuttavien yksittäisten toimien tehokkuutta voidaan lisätä toteuttamalla ne yhtäaikaisesti siten, että mielipidevaikuttaminen ja koulutus tukevat alkoholijuomien saatavuutta säänteleviä kontrollipoliittisia toimia. (Holder 1998; Treno & Holder 2004; Holmila & Warpenius 2012.)

Toimintamallin suunnittelivat ja toteuttivat Hämeenlinnan ja Jyväskylän alueelliset viranomaiset ja toimijat, kansallisen Alkoholiohjelman vetäjät sekä Stakesin ehkäisevän päihdetyön asiantuntijat ja tutkijat. Toteutuksessa hyödynnettiin aiempaa tutkimustietoa ja toimintakokemuksia, mutta kyseessä oli myös uutta luova, etsivä ja kokeileva prosessi. Hankkeen kohdepaikkakuntia ei valittu satunnaisesti, koska hankkeessa testattiin, miten toisiinsa systemaattisesti yhdistetyt interventiot vaikuttavat ihanteellisissa olosuhteissa. Paikkakuntien valintaa harkittiin tarkkaan ottamalla huomioon paikalliset toimintavalmiudet ja väestöpohjan riittävyys. Tavoitteena oli löytää kaksi sellaista seutua, joissa hankkeen onnistumisedellytykset olisivat mahdollisimman hyvät. (Holmila & Warpenius 2012.)