SUPER 12/2016
29
tavat ja oikeudet. Tarhaikäiselle lapsel-
le tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että
oman kehon joka paikalle on olemas-
sa nimi tai että lapsi tietää, että vauvat
kasvavat äidin mahassa.
Hyvään seksuaalikasvatukseen kuu-
luvat tieto, taito ja asenne.
– Lapsi huomaa nopeasti, jos aikui-
nen on tilanteessa suuttunut, hämillään
tai vaivautunut, eikä hän kysy enää uu-
destaan, sanoo Cacciatore.
Ammattilaisille ja vanhemmille teh-
dyssä kyselytutkimuksessa nousi selkeäs-
ti esiin kolme seksuaalikasvatuksen haas-
tetta.
– Kuumia perunoita ovat lapsen it-
setyydytys eli unnutus,
miten puhua li-
sääntymisestä ja kuinka varoittaa vaa-
rallisista aikuisista. Nämä ovat niitä ai-
heita, joista puhuminen koetaan kaik-
kein vaikeimmaksi, sanoo Cacciatore.
Monet hoitajat arastelevat puhua
seksuaalikasvatuksesta vanhempien
kanssa.
– Erilaiset perheet, lapsen kulttuu-
ritausta tai ryhmän lasten erilaiset ke-
hitysvaiheet mietityttävät hoitajia. Kes-
kustelu kannattaa avata kevyillä aiheil-
la ja kuunnella, millaisia ajatuksia per-
heellä on asiasta. Yhteistyö vanhempien
kanssa on tässäkin asiassa tärkeää, sa-
noo Susanne Ingman-Friberg.
Lastenhoitaja voi kysyä esimerkiksi,
miten kotona kosketetaan ja näytetään
välittämistä tai mitä vanhemmat ajat-
televat turvataidoista. Usein hyvä hetki
puheeksi ottamiseen syntyy arkisissa ti-
lanteissa. Vanhemmille voi mainita, et-
tä vauvojen syntyminen kiinnostaa nyt
lapsia, kun hoitajista yksi on jäämässä
äitiyslomalle.
– Puheeksi ottaminen on helpom-
paa, kun päiväkodissa henkilökunta on
ensin yhdessä sopinut suuntaviivat. Va-
su-keskustelu on oivallinen paikka kes-
kustelulle. Silloinhan puhutaan myös
hygieniasta ja hampaiden hoidosta,
miksi siis ei myös seksuaalikasvatukses-
ta, sanoo Ingman-Friberg.
EVÄITÄ ELÄMÄNHALLINTAAN
Seksuaalisuus on henkilökohtainen ai-
he. Se herättää lastenhoitajissakin ris-
tiriitaisia tunteita ja ajatuksia. Lapsel-
la on oikeus kysyä ja aikuisella velvol-
lisuus vastata.
– Monet lasten parissa työskentele-
vät ammattilaiset ovat sitä mieltä, että
vastaavat kysymykseen, mutta vasta sit-
mistä vauvat tulevat?
Vastaa lapselle rehellisesti. Älä keksi haikaratarinoita. Lapsi voi joutua
väärien tietojensa takia nolatuksi kaverijoukossa, eikä ehkä kysy aikuisel-
ta enää mitään.
Pieni lapsi ei tarvitse yksityiskohtaista biologian luentoa, vaan päiväko-
ti-ikäiselle riittää yleensä tieto, että vauva kasvaa äidin vatsassa siemenes-
tä, jonka isä on sinne laittanut. Vauvansiemeniä tulee isän pippelistä ja ne
pääsevät äidin sisälle pimpin kautta. Käytä sellaisia sanoja, jotka sinulle tun-
tuvat luontevilta.
Lapsia tulee perheisiin monella tavalla. On yhden huoltajan perheitä,
adoptio- ja sijaisperheitä, uusperheitä ja sateenkaariperheitä. Puhu arvos-
tavasti kaikista perhemuodoista ja erilaisista tavoista saada lapsia.
älä paheksu unnutusta
Unnutuksesi kutsutaan sitä, kun lapsi hakee hyvää oloa, rauhoittumisen tai
turvallisuuden tunnetta sukupuolielimiään koskettelemalla. Se on monelle
lapselle tavallinen tapa tutustua omaan kehoon.
Lapsen unnutus ei ole itsetyydytystä siten kuin aikuiset sen ymmärtä-
vät. Lapsella ei ole aikuisen kokemuksia tai fantasioita. Unnutus on lapsel-
le kehollista, tuntuu hyvältä ja se voi olla myös keino säädellä esimerkik-
si stressiä.
Suhtaudu unnuttamiseen kuin nenän kaivamiseen: levollisesti, älä paheksu
tai pilkkaa. Kerro, että omaa pimppiä tai pippeliä kosketellaan vain omassa
rauhassa, ei ruokapöydässä, muiden seurassa tai julkisilla paikoilla.
opeta lapselle turvataidot
Kerro lapselle, että kehossa on omat, arvokkaat ja yksityiset paikat uikkarien
alla, eikä sinne saa kukaan koskea tai katsoa ilman hyvää syytä ja lapsen
omaa lupaa. Kosketus ei saa jättää kurjaa oloa, eikä olla salaisuus.
Jos tilanne tai kosketus ei lapsen mielestä tunnu hyvältä ja oikealta, saa
sanoa kovalla äänellä EI, lähteä heti pois ja kertoa asiasta turvalliselle aikui-
selle. Lapsella on oikeus puolustaa itseään!
Puhu turvataidoista rauhallisesti ja ymmärrettävästi, älä pelottele. Lap-
si ei tiedä, että hyväksikäyttö on väärin ja laitonta, jollei joku kerro sitä hä-
nelle. Turvataidot suojelevat lasta myös lasten keskinäisissä leikeissä liian
uteliailta kavereilta.
ten kun lapsi itse ottaa asian puheeksi.
Se on ihan perusteltu näkemys, mutta
emme me muissakaan aiheissa jätä vas-
tuuta tiedon saamisesta lapsen kontol-
le. Jos lapsi ei kysy mitään, niin eikö
hän silloin saa tietoa ollenkaan, Cac-
ciatore kysyy.
– Jos aihe on liian hankala itselle, voi
kollegaa pyytää kertomaan asiasta. On-
nistunut pienten lasten seksuaalikasva-
tus vaatii ammatillista tiimityöskente-
lyä, Ingman-Friberg sanoo.
Lapsen kehitysvaiheita kunnioitta-
va seksuaalikasvatus tukee lapsen hyvää
itsetuntoa ja auttaa häntä arvostamaan
omaa ja toisen kehoa. Se vaikuttaa ih-
misen elämänhallintaan ja seksuaaliter-
veyteen vielä aikuisenakin.
.
LAPSELLA ON OIKEUS KYSYÄ
JA AIKUISELLA VELVOLLISUUS VASTATA.
30
SUPER 12/2016
uomuruokaa ja heppoja. Sijainti järven rannalla.
Mahdollisuus pelata Pokemon Go:ta. Pihapiirissä
kissoja ja koira. Hyvät harrastusmahdollisuudet. Vii-
den tähden B&B? Ei, vaan lastenkoti Aallokko, jos-
sa sijoitetut lapset ja nuoret elävät arkeaan suonen-
jokelaisessa maisemassa.
– Teemme asioita, joita kotonakin tehtäisiin: leivotaan,
katsotaan Salkkareita, autetaan läksyissä, tehdään iltapalaa.
VÄLITTÄMINEN TAKARAIVOSSA
Kun pulmatilanne tulee, mietin, miten toimisin omien laste-
ni kanssa, ohjaaja Minja-Riina Nenonen sanoo.
MIELENTERVEYSONGELMAT YLEISTYVÄ SIJOITUSTEN SYY
Aallokkokodissa asuu 14 lasta ja nuorta ala-asteikäisistä am-
mattikoululaisiin. Tavoitteena on, että nuori palaa kotiinsa
mahdollisimman pian.
– Huostaanottojen syyt ovat moninaisia. Kyse voi ol-
la esimerkiksi kouluakäymättömyydestä tai mielenterveys-
ongelmista.
Aallokkokodissa ovet lukitaan vain yöaikaan. Nuorista osa
asuu Aallokkokodissa täysi-ikäiseksi asti, ja pihapiirissä on
myös 18–21-vuotiaille tarkoitettuja asuntoja.
– On turvallista kokeilla itsekseen asumista tutussa ympä-
teksti minna seppä kuva jukka järvelä
Kovia kokeneen lapsen tai nuoren luottamus
aikuiseen syntyy vähitellen, näkyy pieninä
asioina, mutta lämmittää valtavasti. Lähihoi-
taja Minja-Riina Nenonen tekee lastenkodis-
sa unelmatyötään.
L
– Kasvatustyö on haastavin tehtävä,
joka ihmisen eteen tulee. Tilanteita
ei voi tietää ennalta, mutta kussakin
tilanteessa on tehtävä päätös, Min-
ja-Riina Nenonen sanoo. Kuvassa
myös oma Jiro-poika.