Geologian tutkimuskeskus

Geologian tutkimuskeskus 

  

 

3 

 

 

 

  

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva 2. GTK:n tekemien kairareikien sijainnit ja Kiviniemen alueen magneettinen maanpintakartta (punainen = 

maksimi, sininen = minimi). 

Fig. 2. Location of the diamond drill holes made by GTK and ground magnetic total intensity map of the Kiviniemi 

area (red = maximum, blue = minimum). 

---

Geologian tutkimuskeskus 

  

 

4 

 

 

 

  

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

2.2   Kiviniemen alueen geologiset tutkimukset 

 

Varhaisimmat tutkimukset, joissa Rautalammin Kiviniemen gabro  mainitaan, ovat Wilkmanin (1935, 

1938) 1:400 000 karttalehtiselostus ja kallioperäkartta (lehti C3, Kuopio). Pääjärvi teki 1:100 000 mitta-

kaavaisen kartoituksen Rautalammin ja Karttulan alueen lehdellä 3224 (Pääjärvi 1991) ja julkaisi sen seli-

tyksen vuonna 2000 (Pääjärvi 2000). Karttaselityksessä (Pääjärvi 2000) Kiviniemenvuoren gabroidisen 

kivilajin  (ARP-84-082)  mineraalikoostumukseksi kuvataan:  plagioklaasia 36,6 %, pyrokseenia 24,6 %, 

kalimaasälpää 19,0 %, sarvivälkettä 11,8 % ja aksessorisia mineraaleja 8,0 %. 

 

Vuonna 2008 Geologian tutkimuskeskus (GTK) aloitti Suonenjoen, Rautalammin, Tervolan ja Vesannon 

alueilla magneettiseen matalalentoaineiston tarkastelun, jonka tarkoituksena oli löytää Suonenjoen alueel-

ta  löydettyjen  nikkeli-  ja kuparipitoisten lohkareiden lähtöpaikka. Tässä yhteydessä kartoitettiin myös 

magneettisen anomalian kohdalla sijainnut Kiviniemenvuoren gabroidinen intruusio (kuva 1). Pian kui-

tenkin havaittiin, ettei intruusiossa ollut  merkittäviä pitoisuuksia nikkeliä tai kuparia, mutta  yllättävän 

korkeat skandium- ja zirkoniumpitoisuudet. Ensimmäiset neljä syväkairareikää (R331- R334, kuvat 2 ja 4 

sekä taulukko 1), yhteispituudeltaan 346,50 metriä, tehtiin GTK:n toimesta talvella 2008-2009. 

 

Kiviniemen kohteen kairasydämiä raportoitaessa ensimmäisessä kohteelle kairatussa reiässä 

(3224/2008/R331, pituus 102,10 m) havaittiin karkearakeisessa gabromaisessa kivessä 82,8 m matkalla 

(väli 5,10-87,90 m) UV-valossa runsaasti kullankeltaisena fluoresoivaa mineraalia, jonka huhtikuussa 

2009 Bo Johanson GTK:n Espoon tutkimuslaboratoriossa määritti zirkoniksi (kuva 3). Samassa yhteydes-

sä määritettiin myös kivilajin päämineraalit: plagioklaasi (An

30,7-44,7

), klinopyrokseeni (ferrohedenbergiit-

ti), ferrohastingsiitti, fayaliitti ja almandiinigranaatti. Aksessorisina esiintyy zirkonin lisäksi, apatiittia, 

ilmeniittiä, kvartsia, kalimaasälpää ja rikkikiisua. Mineralogiansa perusteella kivi nimettiin tuolloin gra-

naattipitoiseksi fayaliittiferrogabroksi, myöhemmin kivilajinimi gabro muutettiin dioriitiksi. Kun kokoki-

vianalyysit (175X) saatiin, niin havaittiin, että korkean zirkoniumpitoisuuden lisäksi myös kiven skan-

diumpitoisuus on epätavallisen korkea (n. 200 ppm). Kahdesta tämän kivilajityypin näytteestä oli tilattu 

myös 308M-analyysi  (fluorivety-perkloorihappo-liuotus+sulate ja alkuaineiden määritys ICP-MS-

tekniikalla), joista toinen sisälsi skandiumia 281 ja toinen 218 ppm:ää. Korkein analysoitu zirkoniumpi-

toisuus oli tuolloin 0,56 %. 

 

Kesäkuussa 2009 ryhdyttiin selvittämään, missä mineraalissa/mineraaleissa skandium on. Mikroanalyy-

seistä selvisi, että analysoitujen klinopyrokseenirakeiden (ferrohedenbergiitti) keskimääräinen Sc-

pitoisuus on 735 ppm (n 13) ja ferrohastingsiittirakeiden 837 ppm (n 5). Lisäksi zirkoni sisältää skan-

diumia keskimäärin 187 ppm (n 12). Kiviniemen karkearakeisen granaattipitoisen fayaliittiferrodioriitin 

iäksi on saatu 1857±2 Ma (A2024, kirjallinen tiedonanto Huhma 2010, Ahven 2012). 

 

Paljastumahavaintoja tehtiin kesien 2008-2010 aikana 47 kpl ja paljastuma-/lohkarenäytteitä kerättiin 24 

kpl (Kuva 4). Yhteensä tutkimuksessa analysoitettiin 21 paljastuma- ja 3 lohkarenäytettä (TAH$-2008-

19.1 – 21.1, kuva 4 sekä taulukko 3). Vuonna 2010 geofysikaalisten maastomittausten jälkeen tutkimus-

kohteelle kairattiin lisää viisi reikää (R1- R5), yhteispituudeltaan 905,30 metriä (kuvat 2 ja 3 sekä tauluk- 

---

Geologian tutkimuskeskus 

  

 

5 

 

 

 

  

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva 3. Kairasydänvalokuvia Kiviniemen Sc-Zr-Y-esiintymän granaattipitoisesta fayaliittiferrodioriitista. Ylemmät 

kuvat on otettu luonnonvalossa ja alemmat ultraviolettivalossa. Ylemmissä kuvissa punertava mineraali on alman-

diinigranaattia, harmahtavat mineraalit ovat plagioklaasia ja kalimaasälpää, tumman vihreä on amfibolia (ferrohas-

tingsiittia), vihreä on klinopyrokseenia (ferrohedenbergiittiä) ja vaalean vihreä on fayaliittia. Alemmissa kuvissa 

keltaisena näkyvät rakeet ovat zirkonia. Kairasydänten leveys on 4 cm. Kuvat T. Halkoaho. 

Fig. 3. Photographs of drill core samples from the garnet-bearing fayalite ferrodiorite typical of the Kiviniemi Sc-

Zr-Y occurrence. The upper photograph shows the sample in natural light and the lower one in ultraviolet light. In 

the upper image, the reddish mineral is almandine garnet, the grayish minerals are plagioclase and potassium 

feldspar, dark green is amphibole (ferrohastingsite), green klinopyroxene (ferrohedenbergite) and light green fay-

alite. In the lower images the yellow spots mark zircon grains. The width of the drill core is 4 cm. Photos T. 

Halkoaho. 

---