P
ä
ä
k
ir
jo
it
u
s
Kognitiivinen Psykoterapia 11 (1)
3
Tämän lehden kaksi artikkelia nojaavat 90-luvulla vauhtia saaneeseen virtaukseen kognitiivisen
psykoterapian sisällä, missä ajatusten sisällön sijaan keskitytään ajattelun prosessiin ja siihen mi-
ten suhtaudumme kokemuksiimme.
Kognitiivisen psykoterapian pioneeri Albert Ellis oli koulutukseltaan psykoanalyytikko. Hänen elä-
mänhistoriansa vaikutti siitä irrottautumiseen: kokemukset maanis-depressiivisen äidin ja pois-
saolevan isän lapsena ja somaattinen sairastelu tuottivat kärsimystä ilman kleinilaisia fantasioita.
Ellis joutui pärjäämään ilman vanhempien emotionaalista tukea sairaalajaksoinaan, ja hänen löy-
tämänsä keino oli muuttaa omia ajatuksiaan niin, että hyväksyy sen mihin ei voi vaikuttaa sellaise-
na kuin se on - ahdistus ja katkeruus eivät lievitä sairauttani tai peru munuaisten pettämistä.
Lapsuuden kokemuksilla oli merkittävä vaikutus siihen, että hänen 50-luvulla kehittämänsä ra-
tionaalis-emotionaalisen terapian keskeinen taustafilosofi oli stoalainen Epiktetus, jonka mukaan
kokemukset eivät itsessään murra meitä, vaan se miten tulkitsemme ne. Antiikin aikaan stoalai-
suus oli elämäntapa, jossa harjoitettiin askeesia, logiikkaa, dialogia itsen kanssa, tarkkaavaisuuden
keskittämistä nykyhetkeen ja päivittäistä arkisten ongelmien ja niiden mahdollisten ratkaisujen
reflektoimista. Ellisiä selvästi viehätti stoalaisuudessa nykyhetken ja oman kontrollin ulkopuolella
olevien asioiden hyväksyminen sekä ongelmien rationaalinen reflektio intohimojen tuottamien
ajatusvirheiden nujertamiseksi.
Työväenluokkainen Ellis myös koki, että sinikaulustyöläisillä oli paremmat valmiudet ottaa vas-
taan suoraa palautetta kuin mitä freudilainen hoitokäytäntö oletti, ja vähemmän taloudellisia ja
ajallisia mahdollisuuksia tiiviiseen hoitoon kuin liikkeenomistajilla ja prinsessoilla. Hänen näkö-
kulmastaan terapian tulisi olla kestoltaan rajatumpaa ja harvajaksoisempaa, minkä saavuttamisek-
si psykoterapeutin tehtävä oli ”empimättä kertoa potilaalle, jos huomaa tämän syöttävän itselleen
hevonpaskaa”. Rationaalis-emotionaaliselle psykoterapialle ominaista on potilaalle kärsimystä
tuottavien uskomusten murjominen maan rakoon väittelyn avulla, oletuksena että psykoterapeut-
ti tietää paremman tavan olla ja kokea ja opettaa potilaan nujertamaan irrationaaliset uskomuk-
sensa.
Toinen kognitiivisen psykoterapian pioneeri Aaron Beck lähti 60-luvulla eri lähtökohdista: hän
pyrki vahvistamaan psykoanalyyttista depressioteoriaa kliinisten kokeiden sarjalla, ja yllätyksek-
Epiktetus, Buddha ja Sokrates
Risto Valjakka
päätoimittaja
seen ei löytänyt sille tukea. Beck lähti rakentamaan teoriaansa pragmaattiseen empirismiin pe-
rustuen, ja pettyi kun psykoanalyyttinen yhteisö innostuksen sijaan eväsi häneltä jäsenyyden sillä
perusteella että ”halu tehdä tieteellisiä tutkimuksia osoittaa hakijan oman analyysin olleen epä-
onnistunut”. Tämä vauhditti kognitiivisen psykoterapian kehittymistä itsenäiseksi, tutkimusnäyt-
töön perustuvaksi hoitomuodoksi. Beckin sokraattisessa lähestymistavassa terapiasuhde ja oma
oivallus nähtiin tärkeämmäksi kuin Ellisin didaktisessa haastamisessa.
Tämän lehden artikkelit voidaan nähdä nykyaikaisena versiona Ellis-Beck -eroista. Ensimmäinen
käsittelee tietoista läsnäoloa, missä potilasta ellisläisesti opetetaan kokemaan ja ajattelemaan ta-
valla jonka psykoterapeutti kokee hänelle paremmaksi. Omien kokemuksien ja todellisuuden hy-
väksymisen periaatteen vaikutteet tulevat nykyään stoalaisten sijaan zenbuddhalaisuudesta, kos-
ka ns aakkossuuntausten kehittäjät kuten DKT:n Linehan ja HOT:n Hayes ovat elämänhistoriassaan
saaneet vaikeuksiinsa apua meditaatiosta. Lehden toinen lähestyy vihayllykkeiden säätelyn vai-
keuksia Semerarin metakognitioteorian näkökulmasta, mikä edustaa pragmaattista empirismiä:
tapaa suhtautua omiin kokemuksiin, hahmottaa omaa mieltään ja toisen mieltä on tutkittu tie-
teellisesti ja mallia hiottu vuosia. Potilasta tuetaan beckiläisen ohjatun oivalluksen periaatteiden
mukaisesti suoran opettamisen sijaan.
Henkilökohtaiset kokemukset ovat auttaneet valtavirrasta poikkeavaa teorianmuodostusta, ja
pragmaattinen empirismi kognitiivista psykoterapiayhteisöä hyväksymään uudet, kyseenalaista-
vat näkökulmat osaksi teoriaperhettä. Ensimmäistä tarvitaan seisahtuneen dogmaattisuuden vält-
tämiseksi, toista siivilöimään gurujen näkemyksistä se mikä on hoidon kannalta olennaista.
P
ä
ä
k
ir
jo
it
u
s
Mittareita käytännön työhön
Valjakka, Risto